Säpinää Similässä

Aikuisten oikeesti

2012-02-25T02:02:00.002+02:00

Tämä osa kertoo Mailiksen isoista siskoista Hilmasta ja Irasta sekä heidän yliopistotuttunsa elämästä yliopiston jälkeen.
Hurmeen sukupuuhun pääset tästä.
Ja siskosten yliopistoseikkailut voit lukea näistä: Vääristeltyjä totuuksia osa a ja b
Osassa kerrotaan kaikista vuorollaan ja mennään aika vauhtia...
Mukavaa lukuhetkeä !
Lukumusiikki: J.Cullum - I only have Eyes for you
****************

Oli tavallinen ilta yliopiston asuntolassa. Tai ei aivan tavallinen, sillä Tuure ja Pete olivat kieltäneet muita tulemasta yläkertaan sinä iltana. Pojat olivat pyytäneet tytöt mukaan romanttista iltaa viettämään. Ira ja Hilma olivat tullee mielellään, pieni tauko opiskeluista tekisi hyvää.

Niinpä he istuivat hiljalleen hiipuvan takkatulen ääressä hiljaisuudesta nauttien. Ira painautui lähemmäksi vielä Peteä ja nojasi päätään tämän olkaan. Peten kainalossa oli turvallinen ja lämmin olla. Iran sydämessä lepatti pieni onnen, lämmin liekki. Petekin taisi tuntea samoin sillä rutisti Iraa olkapäästä hellästi.

Hilma ja Tuure nojasivat toisiinsa ja katselivat tulta. Tuure siveli hiljaa Hilman kättä ja pari näytti täysin keskittyneen toisiinsa. Hilma huokasi onnellisena. Oli mukavaa olla siinä toisen vieressä ja vain nauttia toisen lämpimästä läheisyydestä.

Kuin yhteisesta sopimuksesta kummatkin kaappasivat tytön syliinsä istumaan ja suutelivat päätä pyörryttävästi. Sekä Ira että Hilma vastasivat mielellään suudelmiin, eikä niistä meinannut tulla loppua.

Äkkiä kuhertelu keskeytyi ja pojat nousivat ylös. "Saanko luvan?" Pete kysyi kohteliaasti Iralta. Ira vastasi myöntävästi ja pian pari kuuli Tuuren toistavan saman kysymyksen Hilmalle. Radiosta tuli hidas, tunnelmallinen kappale. Pojat virnistivät toisilleen, tytöt eivät vielä aavistaneet mitään.

Pete veti Iran lähemmäksi itseään ja katsoi tyttöön, katse täynnä hellyyttä ja rakkautta. Tuure näytti tekevän samoin ja hetken kumpikin pari tuijoitteli toisiansa silmiin täysin ulkomaailman unohteena.

"Are the stars out tonight? I don't know if it's cloudy or bright 'cause I only have eyes for you, dear.
My love must be some kind of blind love I don't see anybody but you.
The moon may be high But I can't see a thing in the sky 'cause I only have eyes for you."

"I don't know if we're in a garden Or on a crowded avenue.
You are here, so am I Maybe millions of people go by
But they all disappear from view I only have eyes for you
My love must be some kind of blind love I don't see anybody but you"
(J.Cullum - I only have eyes for you)

Kappale loppui ja tilalle tuli toinen. Pojat eivät kuitenkaan enää halunneet tanssia vaan kiittivät pariaan pikaisella poskisuukolla. Hilma ja Ira aikoivat palata sohvalle istumaan mutta pojat tarttuivat tyttöjä kädestä.

"Ei niin kiireellä. Mulla on sulle yksi yllätys." kahdesta suusta kuului yhtä aikaa. Hilma ja Ira ihmettelevät poikien juttua mutta eivät aavistaneet vielä mitään.

Vasta kun Pete päästi toisesta kädestä irti ja alkoi polvistua Iran eteen, Ira tajusi. Suusta pääsi pieni vinkaisun tapainen, onnellinen ääni. Hilmakin näytti vihdoin ymmärtävän tilanteen ja hymyili hyvin hömelön näköisenä

" Ira Alina Hurme. Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta. Tuletko vaimokseni?"
"Hilma Helinä Hurme. Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta. Tuletko vaimokseni?"
Hyvin harjoitellut lauseet tulivat selkeästi ja hyvin rakastavalla äänellä lausuittuina. Pojat olivat jo pitkään suunnitelleet tuplakihlajaisia mutta vasta nyt oli ollut aikaa.

Ira ei pystynyt edes vastaamaan tunnepuuskassaan vielä mitään. Katsoi vain mustaa rasiaa nenänsä edessä. Kyllä hän tiesi oikean vastauksen muttei saanut sanoja ulos suusta. Hilma tunsi samoin ja pystyi vain päästämään tukahtuneita äännähdyksiä.

"Tulen tietysti!" kuului hetken päästä. Hilma ja Ira poimivat sormukset käteensä ja pujottivat ne sormeensa hiukan käsi täristen.

Sormukset olivat täydelliset, juuri oikeanlaiset. Onnellisempi tällä hetkellä ei voisi olla.

Samassa kumpikin tyttö hyppäsi armaansa kaulaan onnesta hihkuen. Pete rutisti onnessaan Iraa ja Tuure teki samoin Hilmalle. Suunnitelma oli onnistunut täydellisesti.

Kihlaukset vahvistettiin vielä hellällä suudelmalla, joka ei meinannut loppua millään.

"Meille neljälle ja tulevaisuudelle ! "Hilma sanoi kohottaen lasiaan. Pojat olivat hankkineet juhlan kunniaksi hiukan juotavaa. Olihan kihloja jotenkin juhlistettava.

"Tulevaisuudelle ja meille " kaikki kohottivat maljaansa ja hörppäsivät hieman kirpeää, kuplivaa juomaa. Ira huokasi lasinsa takaa onnellisena, tämä oli yliopistoajan paras päivä! Tämä jäisi kyllä mieleen kaiken opiskelun ja puurtamisen ohella.

Pikkuhiljaa muutkin opiskelijat tulivat yläkertaan. Monet huikkasivat onnittelut tuoreille kihlapareille ja ottivat oman lasillisensa. Joku laittoi musiikkia taas soimaan ja pian pikkuinen lattia täyttyi tanssijoista.

Tuoreet kihlaparit näkivät vain toisensa mutta se ei muiden tanssijoiden intoa haitannut. Juhlat olivat aina mukavia, oli syy mikä tahansa.

Myös Milla oli tullut ylös Riston kanssa. Risto ja Milla olivat hetken seurustelleet mutta pistäneet myöhemmin välit poikki. Risto ei kuitenkaan voinut unohtaa Millaa ja rakkaus oli syttynyt uudestaan. Tällä kertaa Millakin vaikutti ihan aidosti rakastuneelta. Pari tanssi lähekkäin, miltei nenät vastakkain, eivätkä paljon huomanneet muita.

Asuntolan uudet, ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat, Carl ja Chris tanssivat keskenään. Pojat olivat veljeksiä ja aloittaneet opiskelut vasta hiljattain. Veljekset olivat kuitenkin ehtineet tutustua ja ystävystyä jo muiden asuntolan asukkaiden kanssa.

Tuure taivutti Hilman pitkään suudelmaan ja supisi tämän korvaan jotain, joka sai tytön pienesti kikattamaan. Pari jatkoi tanssiaan vielä hetken. Tuure ovelasti hymyillen ja Hilma hiukan posket punoittaen.

Pete toisti hetken perästä saman Iralle. Toisin kuitenkin kuin Hilma ja Tuure,jotka vielä tanssivat, Pete veti punastelevan Iran kädestä huoneeseensa.

Seuraavana päivänä asuntolan käytävällä tapahtui jotain perin outoa. Risto polvistui Millan eteen ja tarjosi tälle sormusta. Kaikki ohikulkijat pysähtyivät jännittämään, mitä Milla vastaisi. Tytön maine yliopiston pahimpana miestennielijänä oli tunnettu. Milla kuitenkin kiljaisi onnellisena, vastasi myöntävästi ja syöksyi Riston kaulaan. Viettelijätär oli löytänyt kesyttäjänsä.

Muutaman kuukauden hikisen puurtamisen jälkeen oli valmistujaisjuhlien vuoro. Vastavalmistuneet hymyilivät onnellisena kaavuissaan ja koko asuntola osallistui juhlintaan. Juhlien jälkeen valmistuneet heittivät hyvästit asuntolalle, joka oli ollut heidän kotinsa neljä vuotta. Nyt alkaisi oikeasti aikuisten elämä.

***************************
Muutama kuukausi myöhemmin...

Risto ja Milla olivat uppoutuneet kiihkeään suudelmaan sohvalla. "Mun täytyy kohta lähteä töihin." Risto mumisi huulet vasten Millan huulia. Pari oli muuttanut yhteen heti valmistuttuaan ja löytänyt yhteisen, pienen kodin Siniperästä.

Milla onnistui kuitenkin houkuttelemaan Riston vielä yläkertaan. Tai ei Risto paljon houkuttelua edes tarvinnut. Mies oli korviaan myöten rakastunut Millaan.

"Mun on parasta keksiä hyvä tekosyy pomolle.Olen aika paljon myöhässä töistä! " Risto naurahti tarttuen Millaa kädestä. Milla naurahti pienesti takaisin, onnellisena. "Rakastan sua, mutta nyt on pakko lähteä! "Risto sanoi kohta ja suukotti Millaa vielä kädelle hyvästiksi.

Aika kului eteenpäin, Risto ja Milla tutustuivat pikkuhiljaa muihin Siniperän ja sen lähikaupungin Kukkajoenlaakson asukkaisiin. Risto ja Milla keskittyivät kumpikin kovasti työntekoon mutta välillä oli aikaa tavata juuri saatuja kavereitakin.

Risto piti säännöllisesti tikkailtoja muutaman ystävänsä kanssa. Miesten puheenaiheet eivät kiinnostaneet juuri Millaa ja tämä oleili silloin paljon yläkerrassa tai vietti aikaa kaupungilla kavereidensa kanssa. Ristoa tämä ei haitannut, oli mukavaa olla välillä ihan miesten kesken.

Eräänä aamuna Milla sitten heräsi outoon tunteeseen. Vatsassa tuntui oudolta ja pian piti rynnistää vessaan. Myöhemmin tehty testi kertoi Millan odottavan lasta. Milla kertoi hiukan sekavin tuntein asiasta Ristolle, joka oli asiasta aivan onnessaan.

Risto ei halunnut lapsen syntyvän avioliiton ulkopuolelle, joten he päättivät Millan kanssa mennä naimisiin. Milla halusi häät pian, vielä kun mahtuisi johonkin säälliseen asuun. Niinpä parin viikon päästä, he seisoivat jännittyneinä hääkaaren alla.

"Rakastan sua, Milla. Tahdotko vanheta kanssani ja tuletko vaimokseni?" Risto aloitti seremonian. Milla nyyhkäisi liikuttuneena ja Risto kaivoi sormuksen taskustaan.

"Tahdon" sai Milla vihdoin nyyhkäistyä, kun Risto pujotti sormuksen hänen sormeensa. Vaikka Milla oli ollut välillä epävarma tunteistaan, oli hän nyt täydellisen varma. Hän rakasti Ristoa, ei ketään muuta.

Pujottaessaan sormusta Riston sormeen, ei Milla tuntenut oloaan yhtään epävarmaksi vaikka olikin joskus kammoksunut sitoutumista. Hän kuului tähän Riston rinnalle. Hän oli vihdoin löytänyt paikkansa.

Risto veti tuoreen vaimonsa lempeään suudelmaan. Muutamat harvat, kutsutut vieraat taputtivat innoissaan tuoreelle avioparille.

Osa vieraista katosi jo parvekkeelle viilentymään mutta Karl, joka oli aivan onnessaan ystävänsä puolesta, taputti pitkään ja piti pitkän puheen tuoreelle parille.

Lukuisten maljojen ja maljapuheiden jälkeen, oli kakunsyönnin aika. Milla oli juonut pelkkää limua, hän ei halunnut vauvan saavan mitään vahinkoa. Risto kyllä kumosi maljoja Millankin puolesta ja alkoi kavereineen olla jo hauskassa hiprakassa.

Millaa vaivasi vielä raskauspahoinvointi mutta kakku maistui oikein hyvältä. Loppuillan Milla viettikin kakkulautasen ääressä, kuunnelleen puolella korvalla Riston ja muiden hilpeitä juttuja. Lopulta vieraat lähtivät kotiinsa ja Milla talutti miehensä nukkumaan ja nukahti itsekin tämän viereen.

******************

Risto heräsi haukoitellen ja venytellen. Milla nukkui vielä. Naisen vatsa oli kasvanut jo todella isoksi. Risto huokasi onnessaan, hänestä tulisi pian isä. Mies ei voinut uskoa välillä, että oli todella Millan kanssa naimisissa ja kohta isä. Yliopiston sotkujen aikaan, tämä kaikki oli tuntunut niin kaukaiselta.

Riston tultua suihkusta, Milla olikin jo alhaalla vastassa. Risto silitteli vaimonsa pyöreää vatsaa ja jutteli kaikenlaista vauvalle. Milla hymyili hellästi miehelleen.

Risto kietoi kätensä Millan ympärille ja suuteli tätä pitkään. Milla vastasi suudelmaan mielellään vaikka mahanpohjassa vihloikin oudosti.

Juuri kun Risto oli lähdössä töihin, Milla tunsi jotain valuvan lattialle. Synnytys oli alkanut. Hetken taivasteltuaan asiaa, Risto kiikutti vaimonsa sairaalaan. Pitkän synnytyksen tuloksensa, parille syntyi pieni tyttövauva. Valitettavasti Milla sai synnytyksen jälkeisiä komplikaatiota, eikä voisi saada enempää lapsia. Tämä ei kuitenkaan himmentänyt parin onnea vastasyntyneestä.

Milla saapui kotiin muutaman päivän päästä. Oikeastaan hän oli tyytyväinen, että Mira jäisi ainoaksi lapseksi. Milla ei loppujen lopuksi ollut mikään kovin äidillinen tyyppi. Ristoa asia jonkin verran harmitti mutta kyllä mies oli onnessaan tyttärestään.

Milla hoiti pikkuista tytärtään tunnollisesti. Miten joku niin pieni pystyi kietomaan koko perheen pikkusormensa ympärille? Mira oli onneksi kovin kiltti vauva, eikä turhia huudellut.

"Viitsikö hakea Miralle kuivat vaatteet, niin mä kylvetän tytön sillä välin?" Milla huikkasi juuri kotiin tulleelle Ristolle.

"Tietysti." Risto sanoi ja huokasi onnellisena. Milla ja Mira olivat hänen rakkaitaan ja mies teki melkein mitä vain heidän puolestaan.

Milla kylvetti Miraa. Tyttö loiski vettä pitkin keittiön lattiaa ja äitinsä päälle, mutta Millaa se ei haitannut. Lopulta Mira oli puhdas ja Milla puki tytölle kuivat vaatteet.

"Mitäs isin kulta? Kukkuu! " Risto hassutteli tyttärelleen. Milla nauroi mukana miehensä höpsötyksille. Aivan höppänä, koko mies, mutta niin äärettömän rakas.

Vauvaika oli kuitenkin todella lyhyt ja ennekuin kumpikaan edes huomasi, Mirasta oli jo kasvanut soma taapero.

Taaperoikä suorastaan kiisi eteenpäin, sillä Millakin palasi töihin ja arki-illat menivät melkein syömiseen ja nukkumiseen. Kaiken ohella Mira oppi ja kasvoi ja pian oli taas synttäreiden aika.

Juhlia vietettiin mukavasti perheen kesken. Risto piti Miraa sylissään ja Milla hoiti onnittelulaulut. Mira katseli kakkua ja kynttilöitä ihmeissään.

Riston avulla saatiin kaikki puhallettua. Milla tunsi hiukan haikeutta katsellessaan jo isoksi kasvanutta tyttöään. Kyllä aika meni sitten nopeasti, vastahan tämä oli ollut pieni vauva.

Mirasta kasvoi oiken soma nuori tyttönen. Mira söi hyvällä halulla kakkunsa ja halusi sitten kokeilla soittamista. Mira oli kuullut usein isän soittavan kaikenlaisia kappaleita ja halusi nyt kokeilla itsekin.

Soittamisesta tulikin tytön ykkösharrastus. Kaiken kaikkiaan elämä oli Harjun perheessä mallillaan. Risto tapasi säännöllisesti myös Ira ja Hilmaa miehineen. Milla piti hieman etäisyyttä Hilmaan ja Iraan mutta suostui joskus mukaan kyläseuraksi. Mira sen sijaan viihtyi hyvin Hilman ja Iran lasten kanssa. Nämä olivat kuin serkkuja, hyvin läheisiä ystäviä.

***********************

"Jännittäkö?" Tuure kyseli Hilmalta, silittäen tämän poskea. Hilma nyökkäsi nielaisten ja pyyhkäsi huntua kasvojensa edestä. Heidän häänsä alkaisivat kohta.

Tuure kaappasi vielä Hilman lohduttavaan halaukseen. "Varo, mun kampausta! "Hilma tokaisi hieman naurahtaen. Hilma oli jo käynyt meikattavana ja kampaajalla mutta oli muuten vielä arkivaatteissaan.

Hilman varoitteluista huolimatta Tuure painoi huulensa vielä Hilman huulille ja suuteli hellästi pian laillista aviovaimoaan. "Mä odotan jo hääyötä." mies kuiskasi vielä ja sai Hilman hihittämään ja punastelemaan.

Pian he seisoivat kaaren alla, perhoset mahanpohjassa lepatellen. Tuuren mielestä Hilma oli niin kaunis kirjailussa hääpuvussaan, hunnun heikosti liehuessa tuulessa. Sillä hetkellä Tuure oli onnellisempi kuin pitkään aikaan.

"Tahdotko viettää kanssani loppuelämäsi, Hilma Helinä Hurme?" Tuure kysyi sormusta pidellen.

"Tahdon" Hilma henkäisi ja nieleskeli kyyneliä.

Koska häät pidettiin heidän omalla pienellä takapihallaan, oli vieraita kutsuttu vain muutama. Pete ja Ira tietysti, sitten Risto ja vielä muutama työkaveri. Vieraat taputtivat ja naispuoliset pyyhkivät silmännurkkiaan.

"Voitte suudella morsianta." Tuure sanoi tuskin kuuluvasti ja veti Hilman lähelleen.

Hilmasta tuntui, että suudelma kesti ikuisuuden ja se sai hänen jalkansa tuntumaan vetelältä. Jossain mahanpohjassa kutkutteli mukavasti ja Hilma muisti Tuuren lupauksen hääyöstä.

Vieraat hurrasivat kovaäänisesti ja Hilma ja Tuure irtaantuivat toisistaan. Nyt olisi seuraavan parin vuoro. Ira ja Pete olivat myös halunneet jo pitkään virallistaa suhteensa mutta eivät halunneet isoja häitä. Siskot olivat tehneet sopimuksen, että pitäisivät tuplahäät, kun oli kerta pidetty tuplakihlajaisetkin.

Pian Ira ja Pete seisoivat hiukan hermostuneina kaaren alla. Pete hymyili rauhoittavasti Iralle ja Ira vastasi hymyyn. Tuure ojensi parille sormukset ja toinen seremonia alkoi.

"Pete senkki, otatko minut aviovaimoksesi?" Ira kysyi pidellen sormusta.

"Tietysti"Pete vastasi. Ja toisti sitten saman kysymyksen Iralle. Iran ääni oli hieman liikutuksesta tukkoinen, kuitenkin samalla onnellinen.

Vieraiden hurratessa tuore hääpari suuteli pitkään kaaren alla. Ira olisi voinut seistä siinä vaikka loppupäivän miehensä sylissä mutta juhlien piti päästä jatkumaan.

Risto ja Hilma hurrasivat vielä parille ja muutkin vieraat taputtivat kovasti. Kummatkin häät olivat oikein onnistuneet, nyt olisi juhlimisen aika.

Ensin nautittiin kakusta, joka oli hyvää ja kaikille riitti iso palanen.

Ira ja Pete jäivät syömään kakkua pihalle, muiden mennessä sisälle. "Miksi sä olet noin vakavana?" Ira kysyi mieheltään, joka istui suu mutrussa kakunpalansa kanssa.

"Ajattelin vaan, että riittääkö tämä sulle varmasti? Olisitko halunnut isommat häät?" Pete kysyi huolissaan. "Höpsö. Tämä on ihan riittävää. Mulle olisi riittänyt vaikka meidän oma autotalli mutta tämä on ihan tarpeeksi kyllä." Ira rauhoitteli miestään. Pete näytti piristyvän ja pari nautti kakkunsa loppuun mukavia jutellen.

Pian kummankin miehen bestmanina toimiva Risto halusi pitää maljapuheita kummallekin parille. Ira ja Risto odottelivat muita pihalle, että voitaisiin aloittaa.

"Hyvä hääväki, saanko huomionne?" Risto kyseli juhlallisesti lasiin kilkuttaen. Risto piti parikin pitkää puhetta ja sitten oli muiden vuoro.

Ira tahtoi pitää puheen siskolleen ja Hilma piti puolestaan Iralle. Maljapuheita pidettiin useampi ja kuohuviiniä juotiin monta lasillista.

Puheista ei tahtonut tulla loppua, sillä mitä enemmän maljoja kumottiin, sen enemmän tuntui puheenaiheita riittävän. Viimein kuitenkin viimeiset lasilliset oli juotu ja juhlat jatkuivat tanssin merkeissä.

Kaikki jaksoivat virallisten häävalssien jälkeen tanssia pitkään. Kaikilla oli oikein hauskaa, nämä juhlat kyllä muistettaisiin pitkään.

Kun vieraat sitten olivat lähteneet, sujahtivat Hilma ja Tuure limusiinin kyytiin. Tuure oli saanut limusiinikyydin lahjaksi työpaikaltaan.

Vaikka kumpikin oli väsynyt pitkästä päivästä jaksoivat he nauttia vielä toisistaan ja maisemista koko kyydin ajan.

Vasta myöhään, jo seuraavan päivän puolella, pari pääsi kuhertelemaan rauhassa oman talon rauhaan. Tuure kuiskasi jotain Hilman korvaan ja peitti tämän kasvot suudelmilla. Tämä yö olisi heidän kahden.

♥♥♥

**********************

Muutaman viikon päästä häistä, Hilma heräsi outoon oloon ja kiiruhti vessaan. Tuure jäi vielä nukkumaan, eikä huomannut vaimonsa poistumista.

Vessassa Hilma katseli itseään peilistä, hän oli tainnut lihoa, kun masu pömpötti pikkuisen. Sitten Hilma tajusi, mistä oli kyse. Hän oli voinut pahoin jo ennen häitä, oli luullut vain syöneensä jotain sopimatonta, mutta hänhän taisikin odottaa lasta. Hilma riensi heti kertomaan Tuurelle ilouutista.

Kuukaudet kuluivat ja niin myös Hilman vatsa kasvoi. Tuure oli varsin onnessaan asiasta, hän oli aina halunnut suuren perheen.

Tuure muisti melkein päivittäin jutella ja höpsiä vaimonsa kantamalle masuasukille. Hilmasta se oli hyvin hellyttävää ja Tuure saikin usein suukkoja höpöttelynsä päätteeksi.

Pian aika kului ja Hilman maha oli jo iso. Vauvan pitäisi syntyä pian. Eräänä iltana televisiota katsellessa, Hilma tunsi mahassaan outoa nipistelyä. Hän sulki silmänsä ja koetti ajatella muuta mutta nipistely vain lisääntyi.

Pian se oli jo jonkinlaisia kramppeja ja mahassa tuntui ilkeältä. Sitten Hilma tunsi pienen poksahduksen, kuin korkki olisi vedetty pullosta ja hyppäsi ylös sohvalta. Lapsivesi valui lätäköksi lattialle.

Supistusten velloessa, Hilma huusi typerytnyttä Tuurea avuksi. Miesparka ei osaanut tehdä oikein mitään mutta tajusi kuitenkin viedä Hilman sairaalaan, jossa tämä synnytti terveen poikavauvan.Vauva sai nimekseen Tuukka.

Parin päivän päästä vauva ja Hilma palasivat kotiin ja alkoi vauvantuoksuinen arki. Tuukka oli varsin kiltti vauva ja sai lastenhoidon vaikuttamaan helpolta.

Pieni perhe oli onnessaan uudesta tulokkaasta eivätkä voineet kylliksi sylittää pikkuista. Tuukka oli innoissaan vanhempiensa huomiosta ja stiä kyllä annettiin hänelle koko ajan.

Tuure oli onnessaan ja hoiti poikaansa, minkä töiltään ehti. Työ vei aikaa paljon, mutta kaiken liikenevän mies käytti poikansa kanssa olemiseen.

Hilma halusi myös tehdä jotain ja puhui haavestaan Tuurelle eräänä iltana. Mies kylvetti Tuukkaa mutta kuunteli tarkasti vaimonsa puhetta. Hilma halusi mennä kukkiensidontakurssille, sillä hänen haaveenaan oli perustaa kukkakauppa. Tuure suostui ajatukseen, mitäs hänellä nyt sitä vastaan olisi ollut?

Pian aika kului kohti Tuukan syntymäpäiviä. Juhlat juhlittiin hillitysti perheen kesken. Tuuren avustuksella saatiin kynttilät puhallettua ja Tuukka saavutti taaperoiän.

Viikko Tuukan synttäreiden jälkeen Hilma löysi itsensä vessanpönttöä halailemasta. Tämä oli jo kolmas kerta tällä viikolla, hän taisi olla uudestaan raskaana. Testi vahvisti epäilyt ja taas Tuure sai kuulla ilouutisia.

*****************

Päivät kuluivat ja vaihtuivat viikoiksi. Tuukka kasvoi ja oppi uusia taitoja. Tuure vietti edelleen melkein kaikki vapaat hetket poikansa kanssa. Hilma sai näin aikaa kukkiensidonalleen.

Tuukka viihtyi myös välillä yksinään, joten Tuure sai katsella rauhassa välillä televisiota.

Enemmän mies halusi kuitenkin viettää aikaa Tuukan kanssa, sillä olihan lapsuus todella lyhyt. Ja Tuure halusi olla toisenlainen kuin oma isänsä, joka oli ollut pahimmanlaatuinen työnarkomaani ja aina kärttyinen sekä poissaoleva.

Hilma oli harjoitellut ahkerasti ja kohta olisi aika perustaa oma kauppa. Kukkien seura oli Hilmasta hyvin rauhoittavaa ja tasoitti lapsiarkea hyvin.

Kaupan perustamisesta tuli kuitenkin paljon paperitöitä ja ylimääräisiä kokouksia, joten Hilma palkkasi naapurin teinitytön vahtimaan Tuukkaa parina iltana. Tuure ei voinut hoitaa poikaa, sillä miehen työaikaa oli muutettu iltapainoitteiseksi.

Kaikesta huolimatta elämä jatkui ja meni urillaan. Tuure ja Hilma näkivät välillä ystäviäänkin. Pete vaimoineen asuikin ihan tien toisella puolella, joten parit piipahtelivat toistensa luona kylässä usein.

Peten äidillä oli ollut kukkakauppa aikoinaan ja Hilma kyseli mieheltä kaiken siihen liittyvän. Pete kertoi mielellään tietonsa, hyvä jos jotain kiinnosti kukkaset. Hän oli saanut niistä tarpeekseen lapsena.

Viimein kaikki paperisodat oli käyty ja kauppa saatettiin avata. Hilma oli halunnut kaupan lähelle kotia, joten se rakennettiin takapihan tyhjään tilaan. Kaupasta tulikin varsin sievä.

Kukkajoenlaaksossa ei ollut kukkakauppaa vielä, joten Hilma putiikki sai heti suuren suosion. Töitä riitti aamusta iltaan ja lastenhoito jäi kyllä hoitajien ja Tuuren harteille.

Mutta Hilma nautti työstään ja Tuure oli tyytyväinen nähdessään vaimonsa onnellisena omassa kaupassaan.

Pian Hilman maine kiiri läpi kaupungin ja kukkia tultiin ostaamaan kaukaakin. Vaikka hyvä maine tiesi lisää töitä, tiesi se myös lisää rahaa.

Hilma ei lisääntynyttä työtä pannut pahakseen. Tuure oli luvannut hoitaa Tuukkaa. Hilman saattoikin nähdä usein kaupan ikkunassa hymyilemässä ja tervehtimässä asiakkaita.

Elämä oli mukavaa ja rauhallista.Pikku Tuukka toi iloa vanhempiensa elämään ja oppi koko ajan lisää uusia taitoja, joita sitten esitteli vanhemmilleen.

*************************
Parin vuoden päästä.....

Tuukka oli jo aloittanut koulun ja viihtyi siellä loistavasti. Iran ja Peten pojat, Iiro ja Niilo, olivat samalla luokalla ja serkut leikkivät keskenään kaikki välitunnit.

Perheeseen oli syntynyt pikkuinen tyttö, joka sai nimekseen Henna. Tyttö oli pian kasvanut hyvin omatahtoiseksi taaperoksi ja kietonut kaikki pikkuisen sormensa ympärille.

Tuure hoiti lapsia ja Hilma kauppaansa. Naapurin teinityttö oli vaihtunut jo toiseen lastenhoitajaan. Tuure ja Hilma koettivat myös vuorotella Hennan hoidossa, minkä töiltään ehtivät.

Aamuisin Tuuren ollessa töissä, Hilma hoiti lapsia ja avasi kauppansa vasta, kun Tuukka oli koulussa.

Illalla oli taas Tuuren vuoro tehdä illallista ja katsoa lapsia. Perhe söikin usein myöhäistä iltapalaa, Hilman suljettua kauppansa. Samalla oli mukava jutella päivän tapahtumista.

Tuukka oli kömpimässä sänkyyn. Väsymys painoi jo silmäluomia kiinni. Henna, hänen pikkusiskonsa, rääkyi yöt läpeensä, eikä poika saanut nukuttua kunnolla. Nyt isä oli viimein ostanut hänelle korvatulpat, ehkä nyt saisi nukuttua.

Tuure toi pian Hennaa nukkumaan. "Koetahan nyt nukkua nätisti." mies kehoitti tyttöä. Henna jokelteli jotain epäselvää vastaukseksi mutta haukotteli sitten leveästi. Tuurea hymyilytti.

He olivat tottuneet Tuukan kanssa niin helppoon lastenhoitoon. Henna oli toista maata. Itsepäinen ja kovaääninen, mutta ihan yhtä rakas kuin Tuukkakin, tietenkin. "Nyt nukkumaan, pikku neiti!" Tuure sanoi topakasti. "Ei nuttuu!" Henna vastusteli, silmät lupsuen.

********************
Hieman ajassa taaksepäin.....

Ira ja Pete olivat juuri saaneet talon remontin valmiiksi, kun Ira päätti ruveta synnyttämään. Tai eihän Ira sille mitään voinut. Panikoiva Pete sai kuitenkin vaimonsa sairaalaan, jossa tämä synnytti terveet kaksospojat.

Pojat saivat nimekseen Iiro ja Niilo. Kaksosten vauvavuosi meni kuin sumussa. Elämä oli yhtä syöttämistä ja nukuttamista, kakkavaippojen vaihtamista. Kumpikin vanhemmista oli helpottunut lasten kasvaessa taaperoiksi.

Jos vauvavuosi oli ollut rankka, oli taaperovuodet sitäkin työläämpiä. Vaikka Pete rakasti yli kaiken poikiaan oli vanhemmuus välillä todella rankkaa. Niilo varsinkin vaati jatkuvasti huomiota ja oli itsepäinen muutenkin toimissaan.

Pojat viihtyivät kasvaessaan kuitenkin hetkittäin keskenäänkin. Kaksoset keksivät jatkuvasti kaikenlaista kivaa kepposta vanhemmilleen, kuten vessanpöntössä läträämistä ja keittiön laatikoiden tyhjentelyä.

Elämä sujui taaperoiden ehdoilla. Onneksi kummallakaan ei ollut töitä ja he saattoivat panostaa lapsiin kunnolla. Ja kyllä poikia rakastettiin, kaikista kepposista huolimatta.

**************'

Muutaman vuoden päästä.....

Kaksoset olivat aloittaneet jo koulun. Kaksoset leikkivät keskenään paljon mutta myös serkkunsa, Tuukan kanssa. Ira ja Petekin olivat jo päässeet töihin ja kaksoset olivat hieman rauhoittuneet kasvaessaan.

Niilo (vihreä paita) oli kaksosista vieläkin vilkkaampi. Niilo piti urheilusta ja pelasi mielellään joko isän tai veljen kanssa jotain. Iiro taas piti musiikista, pianonsoitto oli pojan ykkösharrastus.

Niilo katseli eteisessä ympärilleen, etsien veljeään. Pian hän näkikin Iiron pihalla ja päätti mennä haastamaan tämän rankkarikisaan.

Iiro suostuikin ja pojat pelasivat pitkään jalkapalloa. Vaikka Iiro olikin rauhallisempi, eikä niin urheilullinen, niin kyllä hän sai monta vetoa veljensä selän taakse.

"Sä olet tänään vedossa ! " Niilo puuskahti veljelleen."Tämä oli jo viides maali."

"Äh, sä vaan aavistat väärään suuntaan." Iiro vastasi, mutta oli samalla mielissään veljensä kehuista.

Ira ja Pete kuuntelivat puolikorvalla lasten pelaamista. Ira katseli lintuja, Peten mielestä naapureita, ja Pete korjasi autoa.

Hän oli päättänyt kunnostaa autonromusta itselleen auton ja pakersi kaikki vapaahetken auton ääressä.

Ira taas tutkaili lintuja ja välillä vähän naapureitakin.Elämä oli oikeastaan aika mallillaan. Lapset olivat jo isoja ja heillä molemmilla urat kunnossa, eikä suhdekaan voinut huonosti. Voisi olla pahemminkin ja Ira oli ainakin todella tyytyväinen tämän hetkiseen.

Iiro oli mennyt sisälle ja Niilo vaihtoi jalkapallon rullaluisteluun. Vilkas poika tarvitsi paljon liikuntaa ja vietti kaikki vapaat hetket pihalla.

Iiro soitteli sisällä soittoläksyään ja uppoutui musiikin maailmaan.

Ira oli jo menossa sisälle ja vilkaisi ohimennen kuistille tullutta teiniä. Tyttö virnisteli oudosti. Ira hymähti mielessään, nykyteinit olivat sitten omituisia. Iran mentyä sisälle, tyttö kuitenkin vohki sanomalehden ja juoksi matkoihinsa.

Pete yritti huutaa tytölle ja juoksi tämän perään. Turhaan. Tyttö oli jo kadonnut. Peten mielestä oli vallan törkeää varastaa, sanomalehti, toisen nenän alta. Nykynuoriso oli tosiaan outoa.

***********************
Parin kuukauden päästä....

Oli aika juhlistaa Hennan syntymäpäiviä. Hilma ja Tuure olivat päättäneet pitää isommat juhlat.Näkisi taas kaikkia sukulaisia ja ystäviä, pitkästä aikaa.

Onnittelulaulut raikuivat olohuoneessa ja siihen sekoittuvat lasten leikkien äänet. Serkuksista ja Mirasta lähti kova meteli. Lapset olivat jo syöneet keksejä pöydästä ja meno oli sen mukaista.

Viimein Tuukkakin saatiin kannustamaan siskoaan.Muutkin lapset jaksoivat sen pienen hetken keskittyä ennekuin meno taas jatkui.

Hilman avulla kynttilät sammuivat ja Henna oli valmis kohtaamaan uudet haasteet. Henna kikatteli onnessaan kynttilöille ja hymyili kaikille vieraille.

Hennasta kasvoi soma tyttönen. Tyttö piti omapäisen luonteensa mutta oli hiukan tasoittunut kasvaessaan. Lohikäärmeasun tyttö oli välttämättä halunnut pukea päälleen.

Hilma katseli vierasjoukkoa mietteissään. Ira ja Pete tanssivat keskenään, olivat vieläkin kuin vastarakastuneet. Hilmaa hymyilytti, mutta kyllä hänkin vielä rakasti Tuurea, kuin alkuaikoina.

Risto jutteli Millan kanssa. Milla oli selvästi hiukan varautunut mutta tuntui kuitenkin viihtyvän juhlissa. Hilma oli jo antanut anteeksi kaikki Millan kieroilut ja varmaan Millakin oli rauhoittunut. Olivathan he olleet Riston kanssa naimisissakin jo pitkään.

Mira viihtyi Iiron seurassa ja kaksikolla oli mielenkiintoinen leikki meneillään. Siihen sisältyi paljon ampumista ja naurunkäkätystä. Ja juoksemista ympäri taloa.

Viimein Risto ja Millakin liittyivät kunnolla hauskanpitoon ja tekivät muille seuraa tanssilattialle.

Ristolla ja Millalla oli pitkä ajomatka Siniperään, joten he lähtivät aikaisemmin kotiin. Hilma halasi Millaa vielä lähtiäisiksi. Ei heistä vielä sydänystäviä tullut, mutta oli nyt jonkinlainen alku ainakin.

Loput vieraat tanssahtelivat vielä pitkään. Miran lähdettyä Iirokin liittyi joukkoon ja syötyään kakkua kyllikseen, myös Henna liittyi tanssimaan.

Elämä oli juuri nyt onnellista ja juuri sellaista, kuin pitikin. Ehkä tulevaisuus toisi myrskyjä tullessaan mutta tämä sukulais- ja ystäväjoukko pitäisi yhtä, kaikissa tilanteissa.

***********************
Ekaksi on pakko mainita, että kaikilla kolmella naisella oli osassa yllään allekirjoittaneen itse uudelleenvärjäämät Maxis-mekot :) Eli Hilman vihreä mekko ja vihreä neulemekko, Millan punainen neulemekko ja Iran kuviollinen. Pitää tässäkin nyt sitä mainostaa, kun kerran kyseisen taidon opin :) Vielä se vanhakin oppii uutta :) Opin muuten uudelleenvärjäämään myös hiuksia ja silmiä.

Kommentteja otetaan vastaan erittäin mielellään :)
Myös Vupiin simeissä on uutta, joten katselkaas sinne myös !

♥ vupii

Vupiin simit: Pelihetkiä ja taloja

2012-02-25T01:56:00.002+02:00

Tässä osassa luvassa ensin hiukan sekalaista pelikuvaa ja lopussa hiukan taloesittelyjä :)

Kuvat kertokoon puolestaan mutta välissä on jotain tekstiäkin.

Ja kommentteja otetaan vastaan erittäin mielellään :)

*****************

Tässä talossa asuu Risto Repola :)
Riston sisko Raita seikkailee tuolla LC Repolan puolella.

Silloin kun aloitin Repolan legacyn, punnitsin pitkään Riston ja Raidan välillä. Raita voitti mutta kyllä Ristokin ihanan söpönen on :)

Risto tapasi puistossa Riinan. Ujot simit on ihania, kun ne flirttailee :D

Hieno kuva :)

Koska kummankin vaatteet oli märkiä, kuivateltiin niitä ja tästähän saattaa arvata, mitä tuleman pitää...

Ja Riina muutti Riston luo ♥

Valitettavasti en muista, oliko vauva minkä niminen. Tyttö se ainakin oli :)

********************
Seuraavaksi perhe, missä minun alter egoni eli simi nimeltä Piia asustelee. Varoitan, että nämä kuvat saattavat paljastaa teille asioita yksityiselämästäni :) Mitkä kuvista ovat totta ja mitkä ei, sen saatte arvata itse :)

Perheen isot pojat

Kuopus

Perheen isä eli Piian mies, Kari :)

Tässä Piia, jonka kuva näitte Ira ja kumppanit osan lopussa. Eli jos olisin sim tuo olisi minä :) Näköissimini on ollut kuvissa ennekin, tämä on nyt vähän päivitetympi versio :)

******************

Seuraavaksi parit taloesittelyt :)

Ensin äskeisen perheen talo

Pelin valmistalo, jonka sisustin ja tuunasin.

Seuraavaksi pikkuinen mökki :)

Talo on ladattu jostain ja oli osittain valmiiksi sisustettu. Jotain olen lisännyt.

Vielä sitten vilkaisu Iran ja Peten taloon:)

Tämä kanssa pelin valmistalo:)

***********************

Kommentteja, lempikuvia ja muuta palautetta otetaan vastaan mielellään :)

Ja jos haluatte jostain perheestä lisää tietoa ja kuvia niin sitä saa toki toivoa ;)

♥ vupii

Vupiin simit: The Sims Medieval

2012-02-14T20:37:00.004+02:00

Sain jo syksyllä lahjaksi Sims Medivalin mieheltäni, lienee ollut jossain mielenhäiriössä, heh!

Vanha rakas läppärini jaksoi nipinnapin pyörittää sitä kerran ja sitten loppu se ilo.

Uudessa koneessani peli pyörii hienosti ja tässä teille hiukan kuvia siitä :)

Ja kommenttiahan aina saa jättää.

**************

Maisemat ovat ainakin mahtavia :)

Pelissä ei ole juurikaan "vapaata peliä " vaan pitää suorittaa erilaisia tehtäviä. Kuvat ovat kaikki pelin tutorialosasta, joka pitää ensin pelata läpi :)
Tässä Loriandian kuningatar Sardanna Zandramen taistelee metsärosvon kanssa.

Voitto !

Tässä vähän parempaa kuvaa Sardasta :)

Sarda lähetti muutaman hankalan kyläläisen jalkapuuhun mutta päästi heidät sitten pois.

Linna

Alussa pitää valita yhdistyminen toisen kuningaskunnan kanssa ja Sardanna valitsi tuon vaaleatukkaisen miehen:) En muista nyt nimea , joku soittajaheppuli se oli.

Tanssia

Ja toimiin, ensin Flirttiä....
Tuo nenäkäs mies on valtakunnan rakennusmestari.

Hali

"muiskis"

Nuo yöasut ovat vallan mainiot :)

Sardanna keitti sipulisoppaa kurnivan vatsansa täytteeksi :)

Sarda hoitaa asioita rakennusmestarin kanssa, koskien Ritariparakkien rakentamista.

******************
Sellainen vilkaus peliin...
Sain ritariparakin tehtyä ja ritarikin luotua, mutta niistä lisää ensi kerralla...
Ja jos jaksat paiskata pikkuisen kommentin, se olisi mukavaa :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille !
T: vupii ja Säpinäsakki

Hullujenhuone osa 2

2012-02-08T02:12:00.001+02:00

Hullujenhuone osa 2.

Tässä on parin päivän tapahtumia.

Lukuiloa !

***********

Kertojana toimii tälläkin kertaa Sasha:)

Mä yritin nukkua mutta Zenon haisi niin pahalle, että unennäkemisestä ei tullut mitään. Tämä oli jo kolmas kerta saman viikon sisään, kun sen puvusta oli hajonnut joku juttu ja se haisi karmealle. Nousin huokaisten ylös ja lähdin kohti keittiötä, josta kuului kolinaa. Hullujenhuoneessa ei nukuttu öisin.

Wolf oli saanut myöhäisen vieraan siitä oudosta naisesta, joka oli vieraillut meillä pari viikkoa sitten. Naisen nimeksi oli paljastunut Titania ja se luuli olevansa, joku metsänkeiju tai joku. Titania olisi sopinut meidän joukkoon hyvin. Harmi, että meillä oli täyttä.

Olisin tahtonut ammeeseen pesemään muhun pinttyneen Zenon hajun pois mutta Auno varasi ammetta taas mietiskely ja rentoutumisharjoituksilleen.

Laitoin sitten itselleni muroja ajankuluksi. Vanja soitti pianoa, joten sohvalla nukkumisesta ei kyllä tulisi mitään. Mun unet jäisi kyllä vähiin täällä ja töissäkin pitäisi käydä. Meiltä oli rahat kohta lopussa ja Veronalan kunnanisät eivät antaneet meille mitään, joten mun piti hankkia työtä. Ainut paikka, minkä mä onnistuin saamaan, oli paikallisesta rikosliigasta pikkurötöstelijänä. Työ oli aika kökköä mutta palkka ihan kohtuullinen.

Soiteltuaan Vanja tuli syömään myös muroja. Jostain syystä kaikki pitivät muroista aivan tajuttomasti ja laittoivat niitä jatkuvasti valmiiksi. Keittiön tasot olivat kokoajan täynnä uusia ja vanhoja murokulhoja.

Vanja yritti jutella Connien kanssa mutta turhaan. Se oli taas ihan omissa maailmoissaan. Välillä mua epäilytti mitä kaikkea Connie oikeasti ymmärsi meidän jutuista ja mitä taas ei vain halunnut ymmärtää. Mä olin huolissani välillä siitä oikeasti, sillä se vietti usein aikaa itsekseen vain tuijottaen tyhjyyteen, supisten jotain outoa.

" Katsokaa, mä onnistuin tekemään ruokaa!" Auno hihkui pian keittiönpöydän äärestä. Mies oli onnistunut paistamaan, jonkun mustahkon, mönjäisen jutun. Mä epäilin sen olevan hillocroissantti, Zenon mielestä se oli Batistanilainen lepakko.

Aurinko valaisi makuuhuoneen ja viimeisetkin nousivat ylös. Serapia oli nukkunut pelkissä alusvaatteissa ja Zeno katseli sitä erittäin kiinnostuneena. Kyllä mäkin vilkuilin sitä aina välillä samalla, kun puin vaatteita.En voinut vaan itselleni mitään, Serapia oli niin suloinen.

Wolfkin oli tullut paikalle ja vilkutteli Serapialle ihan onnessaan. Serapia tuhahti ja lähti kohti kylpyhuonetta, mutisten jotain uteliaista silmistä.

Wolf tuijotteli telkkarista, jotain outoa ohjelmaa. Ihan kiva, että sillä oli tekemistä mutta se seisoi muiden edessä, eikä me nähty sen läpi. Tästä tulisi pitkä aamupäivä....

Zeno oli siirtynyt makuuhuoneesta vessan oven eteen tekemään kotiplaneettansa venytysharjoituksia. Niistä saisi kuulemma uutta virtaa. Zenon puku oli ollut pakko viedä korjaamoon, sillä koko mies oli haissut jatkuvasti aivan karmealle, joten Zeno kulki ympäriinsä alusasussaan.

Serapia ei ollut löytänyt vaatteita tai ei ollut vaan halunnut pukea niitä. Jonnekin kaukaisuuteen tuijottaen,se söi murojaan. Mä oli ihan varma, että huolimatta kaikista varotoimista Serapia sai käsiinsä jostain jotain huumavaa, sillä se oli välillä aivan ulalla.

Yritin keskittyä mun lehteen mutta alusvaatteisillaan muroja syövä Serapia häiritsi mun keskittymistä. Mä vilkuilin sitä taas lehteni takaa ja mun mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia siitä ja musta ja siitä, mitä kaikkea sen kanssa haluaisin tehdä.

Wolf rouskutti muroja kuin villieläin. Kupista sinkoili muronpalasia ympäri lattiaa. Zeno tuhahti halveksivasti ohimennessään. "Sä syöt, yhtä epäsiististi, kuin Organonin villimies. Opettelisit edes jonkinlaiset pöytätavat!" Wolf ei piitannut vaan jatkoi syömistään ja röyhtäisi vielä kovaäänisesti lopuksi.

Serapia ja Sharon kinastelivat kylppärissä suihkusta. Sharon olisi halunnut leikkiä vielä vampyyrimerirosvoa ja Serapia taas halusi kylpyyn. Mä en jaksanut nyt puuttua niiden riitoihin vaan menin sohvalle lukemaan.

Pian Sharon tulikin pois ja ryhtyi siivoamaan niitä lukuisia murokuppeja, mitä lojui pitkin poikin. "Mä voisin soittaa jotain niin tanssittais!" Wolf huikkasi ja ehdotus sai kannatusta. Oli sillä hyvätkin hetkensä. Wolf oli harjoitellut paljon ja alkoi olla jo tosi taitava.

Wolf istui pianon eteen ja alkoi soittaa. Musiikki veti kaikki tanssimaan, jopa Connien. Serapiakin tuli tanssimaan ja aiheutti mussa kuumotusta alusasussaan keikistellen. Joskus mä epäilin, että se oli liaankin hyvin perin kaikesta ja kiusoitteli vain mua.

Connie tanssi ihan innoissaan ja jutteli jopa hetken Zenon kanssa. Täytyis ottaa se varmaan mukaan useammin, musiikki taisi toimia sille jonain linkkinä elävään maailmaan.

Wolf soitti ja me tanssittiin.....

.... ja jorattiin.

Meillä oli tosi hauskaa ja mä pistin tämän muistiini. Kaikki näyttivät nimittäin harvinaisen tyytyväisiltä.

Varsinkin Connie, joka loppupuolella nauroi ihan ääneen ja näytti siltä, kuin oikeasti olisi paikalla, eikä jossain omissa kuvitelmissaan.

Sharon antoi jopa Wolfille kiitokseksi raikuvat aplodit ja kehui hienosta musiikista. Wolf otti kiitokset vastaan selvästi mielissään.

Auno kiirehti ykskaks vastaamaan puhelimeen. Ennekuin ehdin estää, se oli tilannut jonkun pelilehden. Noh, lehti tulisi varmaan luetuksi mutta mitään hyötyä siitä ei olisi, sillä meillä ei ollut pelikonsoleita tai tietokonetta.

*************

Päivät kuluivat hitaasti mutta varmasti. Mä tein töitä niska limassa ja yleninkin jonkin verran. Työ ei ollut vieläkään kovin hienoa mutta palkka oli nyt parempi. Välillä musta tuntui epätoivoiselta koko työnteko, sillä rahat kului talon korjauksiin ja ruokaan.

Vuodatin aamiaispöydässä Serapialle murheitani. Se ei kuullut tai ei halunnut kuulla, tuijoitti vain eteensä outo kiilto katseessaan. Vaatteetkin se oli jonnekin hukannut ja mä en taaskaan saanut silmiäni irti siitä ja unohdin samalla murheetkin.

Auno jorisi puhelimessa sen Titanian kanssa. Connie ja Vanja odottelivat suihkun vapautumista. Serapia ei reagoinut mitenkään mun puheeseen eikä taustalla olevaan hälinään. Mä aloin entistä enemmän olla varma, että se otti jotain huumaavia aineita. Mistä se niitä sai, se oli edelleen iso kysymysmerkki.

Vanja ei päässyt suihkuun, joten se tuli olohuoneeseen odottelemaan. Se oli menossa sohvalle, kun Auno tuli vastaan. Vanja katsoi Aunoa ja Auno Vanjaa, mä katselin niitä keittiöstä ja kuulin niiden katseiden välisen sähkön pöytään asti. Okei, noiden kahden suhde voisi hiukan mutkistaa meidän kaikkien välejä.

Onneksi suihku vapautui ja Vanja purki tilanteen häviämällä sinne. Connie tuli pöytään istumaan murokulhon kanssa ja alkoi juttelemaan niille, ennekuin laittoi lusikan suuhunsa. Jestas, että se oli välillä sekaisin.

En tiedä oliko Vanja menossa ollenkaan suihkuun, sillä parin tunnin päästä jouduin sanaharkkaan sen kanssa kylpyhuoneessa. Vanja oli edelleen pyyhe päällä, tiedä sitten oliko se tulossa vai menossa pesulle.

Me kinattiin siinä aikamme, niinkin älyttömästä asiasta, kuin suihkuvuorot. Ihan niinkuin kukaan muu niitä vuoroja olisi noudattanut kuin mä. Mutta piti yrittää. Töihin ei olisi kiva mennä haisevana, jos muut lotraisivat veden kanssa, pitäen vessaa varattuna. Nimenomaan lotraisivat, sillä suurin osa niistä ei suinkaan kylpenyt rauhallisesti ammeessa vaan ruiskivat vettä kaikkialle.

Kun mä tulin ulos vessasta, näin Serapian löytäneen vaatteensa ja nauravan jollekkin hillittömästi keittiössä. Sillä täytyi olla jossain piilossa huumeita, sillä se oli sekaisin kuin seinäkello. Eikä tuollainen käytös ollut ihan normaalia Serapialle, oli sillä niitä selviäkin, järkeviä kausia välillä. Mutta nyt se oli pitkään ollut tosi sekava.

Auno istuskeli kalsareissaan sohvalla ja Wolf soitti taas pianoa. Ovikello soi ja mä menin avaamaan. Ovella seisoi todella kaunis nainen ja kysyi Wolfia. Huidon Wolfin suuntaan suu auki ihmetyksestä ja jäin ovensuuhun katsomaan, kun kaunotar lähti pianoa kohti .

Selvisi, että kaunotar oli jonkun paikallisen tanssikerhon emäntä ja se kutsui Wolfin kerhoon. Wolf oli kutsusta mielissään mutta katsoi kyllä sitten naista niin erikoisesti, että mä menin väliin. Saatoin naisen ovelle ja sanoin, että Wolf ei saa poistua tontilta minnekkään erinäisten painavien syiden takia. Nainen onneksi uskoi ja meni ovesta ulos ihan rauhallisesti.

Illalla suihkun jälkeen mä kipaisin vielä hakemaan laskut laatikosta. Niitä kertyi aina vino pino ja ne oli pakko maksaa ajoissa. Zeno oli näköjään saanut Serapiaan jotain kontaktia, sillä se pelasi palloa tämän kanssa. Illansuussa vahvistunut tuuli kävi kuitenkin mun luihin, joten luikin äkkiä sisään ja jätin ne pelaamaan.

"Oho, anteeksi!" sanoin Sharonille, jonka jalkaan mä melkein kompastuin mennessäni hakemaan sukkia makuuhuoneesta. "Ei se mitään." Sharon sanoi hiljaa. Sillä oli oikeastaan aika miellyttävä ääni, eikä senkään vartalo ollut siitä huonoimmasta päästä. Mulla oli ennen tänne joutumista useitakin tyttöystäviä mutta ne oli kaikki pistäneet välit poikki. Mä olin ollut kohta liian pitkään ilman intiimiä seuraa ja katsoisin varmaan puupölkkyäkin kohta himoiten, ellei jotain tapahtuisi.

Löysin sukat ja menin naama kuumottaen olkkariin viilentymään. Vanja pesi itseään keittiössä pesusienellä ja mä ihmettelin syytä. "Suihku on rikki." Vanja vastasi mulle ja jatkoi peseytymistä. "No, se tästä nyt vielä puuttuisi. Mistä mä nyt korjaajan tähän hätään tempaisen?"

Suihku todellakin oli rikki ja kylppärissä törmäsin melkein Aunoon ja Wolfiin, jokta kinasivat siitä korjautuisiko suihku henkivoimalla vai pelkällä raa'alla voimalla. Mä en jaksanut nyt niiden kinaamista, joten tungin vaan niiden ohi jakoavain kädessä.

Ensin mä sain vaan isomman vuodon aikaiseksi, mutta kun aikani siinä sähläsin niin sain kuin sainkin suihkun taas toimimaan. Mä taputin itseäni olalle palkinnoksi ja painelin samantien nukkumaan.

En kuitenkaan saanut nukuttua, sillä mun unissa näkyi kaikenlaista outoa ja kaiken lisäksi oli nälkä.

Vääntäydyin siis vielä keittiöön tekemään ruokaa. Keittiössä oli tosi kylmä ja mun varpaat alkoi olla jo ihan jäässä ennen kuin ruoka oli valmista.

Kun mä lopettelin syömistä, Sharon liittyi seuraan. Sillä oli kädessään ruokakulho." Etkö sä eläkään pelkällä verellä?" mä kysyin väsyneenä. Sharon katsoi mua oudosti.

"Tota, itse asiassa, mä en ole koskaan purrut ketään.En halua edes tietää, miltä sellainen tuntuisi." Sharon vastasi ja sai mut yllättymään. Oliko se havahtumassa kuvitelmistaan ja harhoistaan?

"Hah!" Vanja huudahti sohvalta." Just eilen nirhasit mun kaulaa, noilla terävillä kulmahampaillasi. Sä et vaan halua kertoa sitä Sashalle, kun olet siihen ihastunut." Sharon näytti punastuvan kaiken kalpeutensa alla ja mä arvasin, että Vanja oli osunut lähelle arvauksessaan. "Oliko Sharon ihastunut muhun? Missä mielessä? Ateriana ?"

Kun me sitten myöhemmin istuttiin sohvalla kahdestaan, mä kysyin Sharonilta oliko Vanjan juttu totta. Sharon nieleksi ensin vaivaantuneena mutta huokasi sitten syvään. "Joo, on se."

"Sä siis pidät musta? Missä mielessä, ateriana vai...? " mun oli pakko kysyä ja kaduin heti kysymystäni, sillä Sharon näytti loukatulta. "Ei, mä pidän susta oikeasti, Sasha. Enemmän kuin ystävänä." Sharon sanoi sitten hiljaa. Sharon nousi ylös ja lähti makuuhuoneeseen, jättäen mut selvittämään ajatuksiani sohvalle.

**************

Aamulla mä heräsin ja edellisen illat tapahtumat tuntuivat unelta. Välttelin kuitenkin hiukan Sharonin seuraa ennen kuin saisin selville,mitä se oikeasti ajatteli musta. Musta oli kehittynyt viikkojen kuluessa aika taitava korjaaja, joten mä päätin virittää pianon.

Muut, paitsi Sharon, olivat myös heränneet ja parveilivat murojen perässä keittiössä. Serapia ja Auno hiippailivat alusvaatteisillaan ja Wolf oli omassa puvussaan. Wolf kysyi jotain Serapialta ja saikin tämän juttelmaan kanssaan.

Wolf ja Serapia juttelivat keittiössä ja pöytä oli varattu, joten söin aamiaiseni sohvalla. Mennessäni tiskaamaan, vilkuilin taas Serapiaa mietteliäänä. Sillä oli selvästi taas parempi kausi tai se oli jättänyt aineet väliin hetkeksi. Oli se kumpi vaihtoehto vain, niin nyt voisi olla mun tilaisuus.

En jaksanut kuitenkaan enempää miettiä seuraavaa siirtoani vaan siirryin lukemaan lehteä. Connie pelasi shakkia itsekseen, jutellen nappuloille. Sen sotilaat hakivat hevosille kauroja ja kuningas ja kuningatar muhinoivat keskenään. Conniella oli näköjään ihan omat säännöt.

Olin just vaihtanut housut päälleni ja menin pesemään ammetta, kun Sharon tuli myös kylpyhuoneeseen. Mä käänsin päätäni sitä kohti ja hymyilin valloittavasti, hetken mielijohteesta kokeilin kepillä jäätä.

"Mä olen menossa kohta kylpyyn,haluatko sä liittyä seuraan?" kysäisin melkoisen vihjailevalla äänellä.Ei sillä enää oikeastaan ollut mitään väliä, mitä Sharon musta oikeasti ajatteli. Jos se oli muhun ihastunut ja mäkin pidin siitä, niin mikäs meitä estäisi ? Ja kylppäri oli ainut paikka, missä saisi olla rauhassa.

Sharon ei kuitenkaan tykännyt mun kysymyksestä vaan polkaisi jalkaansa turhautuneena ja meni vihaisesti mutisten olohuoneeseen. Mä uppouduin vaahtoon ja annoin ajatusten vaeltaa vapaana. Pikkuhiljaa, vaahtoa katsellessa, rentouduin ja kun kylpyvesi alkoi viilentyä, mä olin taas oma itseni.

Tullessani kylvystä virkistyneenä, mä melkein törmäsin Aunoon ja Vanjaan, jotka suutelivat keskellä eteistä. Ne oli niin uppoutuneet toisiinsa etteivät huomanneet mua , joten hiippailin sohvalle istumaan.

Suudelmat vaihtui aina uuteen ja meillä muilla alkoi olla jo hankalaa. Katsottiin seiniä posket punaisina ja sydämet jyskyttäen mutta kukaan ei kuitenkaan tohtinut mennä keskeyttämään niiden touhuja.

Vasta, kun Vanjan kädet alkoi hivuttautua Aunon lannevaatteen alle, Sharon puuttui peliin. Se kimposi ylös sohvalta ja marssi parin luokse.

"Voisitte vähän miettiä, missä tuollaista teette? " Sharon mesosi Aunolle. "Älä nyt suutu, Vampira. Me vaan vähän kokeiltiin, haluatko säkin tuollaisen käsittelyn? Voidaan ottaa uudestaan kolmistaan." Auno ehdotteli suoraan järkyttyneelle Sharonille.

Mä en jaksanut jäädä kuuntelemaan niiden älyttömiä ehdotuksia,vaan pakenin kylppäriin. Nousin ammeeseen ja kuvittelin olevani merirosvo, joka seilaisi seitsemän meren taakse, kauas täältä pöpilästä.

****************

Tästä jatketaan seuraavassa osassa :)

Eteneekö Aunon ja Vanjan suhde? Päätykö Sasha jonkun kanssa läheisimpiin väleihin? Käyttääkö Serapia oikeasti jotain aineita vai onko nainen vain ihan sekaisin muuten?

Arvauksia voi esittää kommenttilootaan ja kommentit muutenkin piristävät ja kannustavat ! Olisi kiva, että piilossa tätä lukevat jättäisivät vaikka anonyymina jonkun merkin itsestään. Älkää suotta luimistelko, minä tiedän, että te luette tätä :)

Ai, VUPIIN SIMEISSÄ on uutta katsottavaa ja ÄÄNESTYS! Linkki aukeaa uuteen välilehteen, joten eipäs hipsaista sinne ennen pikkuruista kommenttia, jooko?

EKSTRAKUVAT:

Vanjakin pääsi kerhoon :)

Jaaha...mielenkiintoista.... ;)

Voi, että! Sasha on kyllä aika sööttis, eikös?

Nämä kaksi tekivät kaiken itsestään, kiitos ACR:n... Eipä voi valittaa kyllä, silmäniloja ovat molemmat hurmurit... :)

Vupiin simit: Perhe Bellis

2012-02-08T01:58:00.001+02:00

Tässä teille kuvia perheestä Bellis.

Idean sain, kun opettelin uudelleenvärjäämään vaatteita ja tein tuosta toppi+housut yhdistelmästä eri värejä. Keksin sitten tehdä muutaman simin, jonka päällä halusin nähdä nuo asut. Ja avot, vähän luonnetta kehiin ja Perhe Bellis oli valmis !

Kuvat kertoo tässä puolestaan mutta on siellä jotain tekstintynkääkin välissä... ;) Osa kuvista on muokattu, itselle harjoitukseksi :)

Ja lopussa se äänestys :)

Katselu ja lukuiloa !

**************

eli Beea, Bonnie, Bertha ja Bridget, Belliksen sisarukset :)

Romantiikkatavoitteinen Bonnie ja perhetavoitteinen Bertha. Bertha on sisaruksista vanhin ja Bridget nuorin.

Tietotavoitteinen Bridget on luonteeltaan todella ujo.

Suositavoitteinen Beea on reipas ja rempseä.

Belliksien talo

En ole tehnyt taloa itse, on ladattu jostakin. Tässä kuitenkin muutama sisäkuva, huoneista joista pidin, kuten keittiö.

ja kodinhoitonurkka ja piano. Tämän nurkan ideoin itse :)

Bonnien huone on oma sisustamani.

Takapihan näkymä

Olkkari, keittiö yhdistelmä

Pohjapiirros. Vihreä huone on Berthan, vaaleanpunainen Bonnien ja Beea ja Bridget jakavat viimeisen makuuhuoneen.

****************

Postipoika hätkähti hiukan Belliksien sisarusten yhteistervehdystä mutta toipui pian ja Bonnie otti pojan siipiensä suojaan.

Bart ja Bijou, perheen kissat, olivat hetki sitten astelleen mökkiin perheenlisäys mielessään.

Bonnie vei postipojan katsomaan kissojen puuhia. Bonnieta touhu nauratti mutta pojalla oli selvästi ongelmia asian kanssa ja tämä punasteli korviaan myöden.

Bonnie ja postipoika tulivat hyvin toimeen keskenään. Bonnie kysyi kiinnostuneena pojan ikää ja pettyi kuullessaan sen. Pekka oli aivan liian nuori hänelle...

Joten hetken rupateltuaan, Bonnie hyvästeli Pekan. Bonnie lupasi pysyä pojan kanssa ystävinä, ainakin toistaiseksi.

Ystävyys vahvistettiin halauksella ja sitten Pekan piti kiiruhtaa jakamaan lehtiä.

Bart lauloi pianon tahdissa, Berthan soittaessa. Bart itse näytti pitävän laulustaan mutta Berthan korvia se ei hivellyt.

Bridget uppoutui maalaamisen maailmaan.

Naapurit tulivat tervehdyskäynnille. Bertha iski heti silmänsä tähän erikoisen näköiseen simiin, nimeltään Hermo.

Bridget taas päätti tutustua reippaan näköiseen, punasuiseen neitokaiseen. Neidon nimi oli Niina ja hän oli tullut veljensä Niilon kanssa tervehtimään uusia naapureita.

Bridgetistä ja Ninasta tuli heti hyvät ystävät.

Tunnistatteko? Nina Natunen, aikasemmasta jutusta. Korvaava iho ja silmät sekä kulmakarvat tekevät paljon.

Bonnie oli iskenyt heti silmänsä Ninan komeaan veljeen. Pari siirtyi pian ulos terassille juttelemaan ja tutustumaan toisiinsa.

Niilo oli heti myytyä simiä ja aivan Bonnien vietävissä. Niilo ei ollut koskaan nähnyt mitään yhtä sievää ja ihanaa.

Ulos tullut Beea hymyili, nähdessään siskonsa lempipuuhassaan.

Eli tässä :)

Eipä aikaakaan, kun välit lämpenivät jo ilmiliekkeihin.

Samaa aikaa sisällä, muut nauttivat Bridgetin tekemistä voileivistä. Nina kertoi Outolaaksosta siskoksille ja nämä kuuntelivat.

Ulkona terassilla vietettiin kiihkeitä hetkiä.

Bertha ei saanut silmiään irti, pöytään uimahousuissaan istuneesta Hermosta.

Nämä kaksi sen sijaan, ottivat uuden askeleen pikasuhteessaan....

♥

******************

Bijou sai poikasia kaksi kappaletta!

Tässä Nette

ja tässä Nano

*****************

Bertha oli löytänyt Hermon poreammeesta ja liittyi seuraan.
(se riisui alasti ihan itse ;))

"Ei kai sua haittaa, ettei mulla ole uimapukua...."

"Ehhh... Ei tietenkään..."

Aika äkkiä Hermo voitti ujoutensa ja veti Berthan kainaloonsa kuhertelemaan.

Ensin hiukan helliä sanoja, puolin ja toisin....

Pinnan päällä suudellaan...

...ja pinnan alla....

Yksi asia johti pian toiseen ja estot hävisivät jonnekin...

Hermo olisi ollut valmis toiseen kierrokseen mutta Bertha halusi jo nukkumaan.

Hyvästelyt suudelmin hellin ja lupaus tavata pian uudestaan.

*************

Bridget ja Beea

Bijou

Nette tai Nano

Isäkisu Bart

Nette tai Nano

***********

Näiden treffit jatkuivat vielä :)

"Dance with me... Lady in red...."

Ja kohta oltiin taas makuuhuoneessa...

Peiton alla salamoi ja rätisee :)

****************
Noin sitten se äänestys....
Eli neljästä siskosta aion tehdä tarinan.
Te saatte nyt äänestää , kuka siskoista on päähenkilönä. Eli kenen elämää seurataan eniten.

Tässä vielä nimet, tavoitteet ja horoskoopit:

Bertha, perhe, Leijona
Bonnie, romantiikka, Kaksoset
Beea, suosio , Kalat
Bridget, tieto, Rapu

Jokaisella äänestäjällä on kaksi ääntä. Voit antaa ne samalle tai kahdelle eri simille.
Äänestää voi vain kommentissa :)

Äänestysaikaa on pari viikkoa eli 20.2. asti.

Äänet ja muutakin kommenttia siis kirjoittamaan tuonne kommenttilaatikkoon... :)

♥ vupii

Valmisperhetarinat: Virtanen

2012-01-13T23:10:00.000+02:00

Virtaset

osa 1

Alkuun kirjoittajan täsmennys. Koska en halunnut kirjoittaa simistänimeltä Herra Hedelmöitysteknikko niin ristin ukon Heikiksi. Näin Teknikkosulautuu paremmin ympäristöönsä, tavallinen Heikki Virtanen :)

Lukuiloa ! Ja kommentit aina piristävät :)

Edit 14.1. Vaihdoin muutaman kuvan.

********************

"Onko sun pakko mennä yliopistoon?" Laura kysyi isoveljeltään."Mulle tulee täällä ihan tylsää ilman sua." Janne naurahti hellästi sisarelleen ja tämänmutrusuiselle ilmeelle.

"Kyllä mun on ja säkin menet sinne sitten joskus." Janne sanoitotisemmin. Oli toki ikävää lähteä kotoa mutta nyt oli aika aloittaa itsenäinenelämä. Tätä päivää hän oli jo odottanut pitkään.

"Meidän lapset. Ne ovat jo niin isoja. "kuului huokaus lastenpään päältä. "Yliopistoon. Tajuatko miten vanhoja se meistä tekee, kunesikoinen menee jo yliopistoon?" Jenni huokaili miehelleen.

"Vanhoja ehkä mutta ei seniilejä." Heikki(Hedelmöitysteknikko) sanoi. "Olet sitä paitsi yhtä kaunis ja viehättävänyt, kuin silloin ensitapaamisessamme." mies jatkoi saaden hymynvaimoltaan kiitokseksi.

Janne oli siirtynyt yläkertaan tutkimaan yliopiston kurssitarjontaa.Jenni leikki omassa huoneessaan ja vanhemmat kuhertelivat alakerrassa.Löydettyään sopivat kurssit, Janne päätti soittaa tyttöystävälleen, Sofialle.

"Meidän piti nähdä tänään." Janne tokaisi luuriin, heti Sofianvastattua. "Joo, mä olen ihan just tulossa." Sofia sanoi."Olivialla oli mulle ihan kamalasti hommia, sain ne äsken vastatehtyä." tyttö jatkoi pahoitellen.

"Ei se mitään. Tule pian, mä haluan jo nähdä sut." Jannehempeili puhelimeen ja näpläsi luurin johtoa samalla. "Höpsö, me nähtiinjust eilen. Mutta mä olen siellä kohta." Sofia nauroi katkaisten puhelun.

Janne päätti aloittaa pakkaamisen yliopistoa varten. He menisivätasuntolaan, joten suuria määriä ei kannattaisi pakata. Ehkä kuitenkinvaravaatetta ja jotain muuta tärkeää. Janne veti laatikon auki ja katsoi sensisältöä arvioiden.

****************

Samaan aikaan Ruutiloilla Taisto katseli kalojen uimista akvaariossa.Kalat eivät häiriintyneet pojan katselusta vaikka tämä leikki kurkisteluleikkiäniiden kanssa. Taisto piti kaloista, ne olivat niin rauhallisia ja mykkiä.

Olohuoneen nurkassa Kenraali luki tarinaa Jaskalle. Taisto ihmetteliisänsä äkillistä lempeyttä nuorinta poikaansa kohtaan. Isän mielestä heidänpiti pärjätä omillaan, ilman apua.

Samassa huoneen ilmapiiri sähköistyi ja Taisto tunsi selässäänväristyksiä. Pojan mieliala laski miinuksen puolelle, Voitto oli tulluthuoneeseen. Eikä tällä ollut varmasti mitään iloista mielessään, ei ainakaanTaistolle.

Voitto harppasi veljensä luokse ja kaappasi tämän tiukkaan otteeseen." Mitäs mussukka? Kaipaatko rakkaiden kalojesi seuraksi? "Voittohärnäsi ja riuhtoi samalla Taistoa hiuksista. "Mä voin kyllä auttaa sualiittymään niiden seuraan." Voitto ilkkui vielä.

Taisto ähkyi kivusta ja häpeästä. "Miksi pitää olla tuollaineniljetys veljenä?" Taisto ajatteli tuskan vihloessa päänahkaa. Samassaolohuoneesta kuului isän ääni jyrinän lailla. "Voitto ! Päästä se raukkairti ja mene valmistautumaan lähtöön!, Hop, hop! Liikkuu, liikkuu!" Voitto päästi välittömästi irti, sihahtaenkuitenkin Taistolle vielä muutaman uhkauksen.

Voitto juoksi jo edeltä postilaatikolle, mistä taksi noutaisi heidätyliopistolle. Taisto vitkutteli perässä ja hieroi vielä ,äskeisen käsittelynjäljiltä, kipeää päänahkaansa. Taisto olisi halunnut mennä toiseen yliopistoon,eri yliopistoon kuin Voitto, mutta Kenraalin käskyn mukaan kaikki Ruutilatkävivät Academia Simulumin.

Kenraali oli ilmestynyt portaille ja seisoi siellä katsellen poikienlähtöä. Taisto tunsi isänsä arvioivan katseen selässään. Kyllä hän tiesi, mitäisä hänestä ajatteli. Voitto oli isän kultapoika ja Jaskaa taas suosittiinnuoruutensa vuoksi. Hän oli isän silmissä mitätön, arvoton väliinputoaja.

"Odota!" Jaska huusi ja riensi veljensä perään. Pikkuvelikapsahti Taiston kaulaan ja rutisti tätä kunnolla, saaden Taiston hiukanhämmentyneeksi. "Älä anna sen kiusaa sua." Jaska kuiskasi veljenkorvaan. "Sä olet parempi kuin se."

Veljen sanat saivat Taiston huomattavasti paremmalle tuulelle. Jaskaluotti häneen. Taisto päätti olla luottamuksen arvoinen ja kävelipostilaatikolle hymyssä suin. Edes Voiton ivalliset letkautukset"mammanpojasta", eivät pilanneet hänen iloista mieltään.

********************

Sofia katseli itseään peilistä arvioiden. Kyllä kaikki oli kohdallaan jatyttö oli tyytyväinen lopputulokseen. Tämä oli hänen viimeinen iltansa kotonaja Janne odotti häntä treffeille. Sofia huikkasi lyhyesti heipat isotädilleenja sulki oven perässään.

Sofia oli onnellinen päästessään pois Vainajalan masentavasta talosta.Isotäti oli todella outo ja Sofiasta tuntui, ettei täti ollut ihan järjissäänaina. Sofia oli enemmän kuin iloinen, päästessään pois vanhasta, ahdistavastatalosta.

Janne oli nähnyt ikkunasta Sofian tulevan ja riensi tätä alas vastaan.Sofia näytti niin kauniilta ja iloiselta, että Jannen sydäntä oikein vihlaisi.Joskus hänestä tuntui, että Sofia ansaitsisi jonkun paremman kuin hänet.

Ajatuksistaan huolimatta, Janne kaappasi tyttöystävänsä tuliseensuudelmaan. Sofia äännähti yllättyneenä mutta vastasi sitten suudelmaan japainautui pehmeästi lähemmäksi Jannea.

Pari siirtyi terassille hiukan suojaan muiden katseilta ja jatkoivatkuhertelua. Janne suukotteli Sofian kaulaa ja tyttö nauraa kihersi onnellisena.Janne tunsi tytön lämpöisen, sileän ihon käsiensä alla ja tämän hajuvedenmiedon, kukkaisen tuoksun.

"Ihanaa, kun sä tulit. Olikin jo ikävä." Janne huokaisi, kädetvieläkin tytön ympärillä. "Tietenkin tulin. Rakastan sua." Sofia vastasi, sydänpamppaillen. Jannen suukot olivat saaneet veren kiertämään vinhemmin ja jalathiukan tutisemaan.

Janne virnisti tyttöystävälleen ja kuiskasi sitten jotain tämän korvaan."Täh? Nytkö? Mutta sun vanhemmat on kotona." Sofia vastasi hiukanyllättyneenä. Janne jatkoi ehdotteluaan mutta Sofia kieltäytyi päättäväisesti.

"No ei sitten." Janne totesi hiukan pettyneenä."Lähdetään sitten Repen Keilamestaan, vietetään hauska viimeinen iltakotiseudulla." Janne houkutteli.

Sofia nyökkäsi innoissaan. Kyllä hänelle aina kunnon treffit Stadissa kävisi.

Repen Keilamestassa oli paljon muitakin mutta se ei parin tunnelmaalannistanut. Yleensä Jannea katsottiin hiukan oudoksuen mutta tänään kaikki olimennyt loistavasti. Janne laittoi pallon vierimään ja risti sormensatoiveikkaasti.

"Kaato!" Janne riemuitsi ja tuuletti näyttävästi. Sofiaanauratti toisen lapsekas tohellus. Janne oli niukin naukin päihittänyt hänet,joten Sofia antoi toisen nauttia voitonhuumastaan.

"Mitäs sä nyt?" Janne ihmetteli, kun Sofia tarttui häneen." Onnittelen voittajaa." Sofia sanoi ja kiersi kätensä pojan kaulaanja antoi tälle oikein kunnollisen palkintosuudelman.

"Otatko jotain jälkkäriä?" Sofia kyseli myöhemmin Jannelta."En mä jaksa." poika vastasi vesilasi kädessään. Sofia laittoiruokalistan pois, ei hänkään jaksanut enää syödä mitään.

He juttelivat vielä pitkän aikaa yliopistosta ja asuntolasta ja kaikestamuusta seuraavaan päivään liittyvästä. He olivat sopineet lähtevänsä samallataksilla aikaisin aamulla.

"Saanko luvan, muru?" Janne kysyi ja lähetti Sofiallelentosuukon. Huoleton, iloinen olo kupli Jannen sydämessä. Kaikki oli hyvinsilloin, kun hän oli Sofian kanssa.

"Hupsu" Sofia kikatti punastuen. "Tanssitaan vaan."Sofiankin olo oli rauhallinen, jos ei otettu huomioon muutamaa lepattavaaperhosta vatsanpohjassa.

Janne painoi päänsä Sofian olkapäälle ja nautti tytön lämpöisen vartalonläheisyydestä. Tyttö painoi oman päänsä vasten Jannen olkapäätä ja pari keinuihiljakseen musiikin tahtiin, keskittyen vain toisiinsa.

Sofia huokaisi pienesti ja Janne siirsi päätään hiukan ylöspäin, tytönkaulalle. Pikkuiset, hellät suudelmat saivat Sofian huokailemaan enemmän jakihertämään hiljaa. Janne liu'utti huuliaan pitkin Sofian kaulaa ja leukaa,jaellen suukkoja. Tytön kevyen, kukkainen hajuvesi sai hänen päänsä pyörällevai oliko se vain tytön huumaava läheisyys?

Janne ei tiennyt kumpi mutta ei välittänyt nyt siitä. Leuankärjestä olienää lyhyt matka suulle ja kohta Janne tunsi Sofian lämpimät, pehmeät huuletomiaan vasten. Suudelma sai kummankin veren kohisemaan korvissa ja sydämenjyskyttämään kiivaammin.

Pitkän ajan kuluttua pari hellitti hiukan otettaan. "Lähdetkö sä meilleyöksi?" Janne kysyi huolettomasti. "Mä tulisin muuten, mutta lupasintulla kotiin ja sitä paitsi mun laukut on siellä." Sofia pahoitteli,nähdessään Jannen pettyneen ilmeen.

Hyvitykseksi Sofia suuteli vielä Jannea ja sitten vastahakoisestikumpikin lähti kohti omaa kotiaan. Edessä olisi viimeinen yö kotona, ennenitsenäisen elämän alkua.

**************************

Seuraavana aamuna Janne nousi ajoissa ja hieroi unihiekat silmistään.Hän oli nukkunut ihmeellisen rauhallisesti vaikka vatsanpohjassa lepattelijännitys.

Janne varmisti, että Sofiakin oli herännyt ja tulisi ajoissa paikalle.Tyttö lupasi olla paikalla hyvissä ajoin ja haukotteli makeasti puhelimeen.Janne puki vaatteet päälleen ja varmisti vielä, että tavarat olivat kasassa.

Hän heittäytyi sängylleen odottelemaan Sofian ja taksin tuloa. Jannekatseli huoneensa kattoa haikeasti. Vatsanpohja oli täynnä perhosia ja jännityssai sydämen tykyttämään kuin ompelukone.

Mieleen palasivat edellisillan tapahtumat. Kotiin tultua hän oliruokkinut kalat ja isä oli tullut siihen juttelemaan. Oli halunnut keskustella.

Janne oli kuunnellut vaiti isän asiaa. Tämä oli kertonut miten olitullut ensi kertaa Outolaaksoon ja tavannut äidin. Mitä vaikeuksia hän olikohdannut erilaisuutensa takia mutta selvinnyt niistä, äidin tukemana.

Isä oli halunnut kertomuksellaan varoittaa, etteivät kaikki yliopistollaehkä suhtautuisi Janneen kovin suopeasti. Isä oli kuitenkin todennut, ettäJanne varmasti pärjäisi. Ja olisihan Sofia auttamassa.

Lopuksi isä oli vielä halannut Jannea. Janne ei ollut varma, mutta oliollut näkevinään muutamaan kyyneleen kimaltelevan isän tummissa silmissä ja olihänen omia silmännurkkiaankin kuumottanut ja kurkkua kuristanut.

Illanpäätteeksi Janne oli vielä hakannut hieman nyrkkeilysäkkiäjännitystä purkaakseen. Hän oli kuvitellut säkin tilalle Voitto Ruutilan, hänenpahimman kiusanhenkensä. Jonain päivänä, hän vielä näyttäisi Taiston kanssasille irvailijalle.

Vihdoin tuli lähtöaika ja Janne havahtui muisteluistaan. Hän siirtyikadulle odottelemaan taksia, kannettuaan laukut terassille. Sofiakin tulisivarmasti kohta. Aurinko oli juuri nousemassa ja värjäsi taivaanrannan punaisinsävyin. Pian Janne kuulikin tytön kevyiden askelien lähestyvän. "Oletkovalmis?" Sofia kysyi iloisesti. "Olen"

***********************

Jannen lähdön jälkeen muulla perheellä meni hetki aikaa tottua hiukantyhjempään ja hiljaiseen taloon. Nopeasti he kuitenkin tottuivat jasopeutumista auttoi myös taloon hankittu kissa, Pumpuli.

Lauran mielestä Pumpuli korvasi hyvin isoveljen, ainakin melkein. Tosinvaikka Laura kuinka kertoi murheitaan ja juttujaan kissalle, ei se koskaanvastannut. Siitä huolimatta, Laura piti Pumpulista paljon ja kissa nukkui yöttytön kanssa, lämmittäen tämän jalkoja.

Heikki ja Jenni saivat myös enemmän aikaa keskittyä toisiinsa. Lauraviihtyi omissa oloissaan tai leikki ulkona. Vanha pari sai rauhassa ollakuhertelemassa sohvalla.

Eikä rakkaus ollut minnekään kadonnut vuosien varrella, syventynyt vain.Jenni nautti miehensä kosketuksesta ja suudelmista aivan yhtä paljon kuinnuorempanakin.

Heikillä oli kuitenkin eläkkeellä olevana hieman tylsää ja tylsistymistäestämään ja kotitöissä auttamaan, taloon ostettiin Servo nimeltä Sergei. Heikkikäynnisti Sergein ja oli asiasta innoissaan, kuin pikkupoika uudesta lelustaan.Jenniä nauratti miehenä tohotus. "Miehet, ikuisia poikia" hänajatteli hymyillen.

Sergei osoittautui varsin mukavaksi Servoksi. Jopa Jennikin innostuirupattelemaan robotin kanssa pitkät jorinat. Sergei tiesi niin paljon kaikkeaja oli hauskaa seuraa, muuten niin hiljaisessa talossa.

Laura oli lasten tavoin äärettömän luottavainen ja avoin uusilleasioille ja oli heti hyvää pataa Sergein kanssa. Sergei ja Laura pelasivatusein keskenään tai sitten Sergei kertoi tytölle hauskoja juttuja entisestäkotipaikastaan Simolenskista.

*******************

Lentokoneen ikkunasta näkyi uusia maisemia. Janne kurkki ikkunastainnoissaan. Academica Simulum sijaitsi keskellä autiomaata, suuren tekojärvenrannalla. Maisemat olivat paikoitellen hyvin karuja ja jossain taas olihyvinkin vihreää.

”Katso tuolla on meidän asuntola!” Sofia hihkui ja tökki sormellaanikkunaa. Janne näki alhaalla vaalean, L-kirjaimen muotoisen, matalan talon. Siinäoli heidän tuleva kotinsa, seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Samassa kaiuttimista käskettiin laittamaan turvavyöt kiinni, kone laskeutuisikohta. Janne tarttui Sofiaa kädestä ja yhdessä he kurkkivat ikkunasta ulos.

Taksi kaartoi asuntolan eteen ja ulos astui kaksi nuorta simiä. Molemmatpysähtyivät asuntolan eteen hetkeksi ajatuksissaan. Vatsanpohjassa lepattelivatperhoset, kummallakin.

Äkkiä Janne tunsi Sofian lämpimän ja hiukan nihkeän käden omassaan.Sofia veti syvään henkeä, valmistautuakseen kävelemään sisään. ”Mennäänkö?” sanatuli lausuttuna hyvin hiljaa, jännityksestä tärisevällä äänellä. Janne nielaisija nyökkäsi, hetken harkinnan jälkeen.

”Wau! Mikä kaunotar tänne saapuu!” joku opiskelija huudahti oven edessä.Janne hymyili hiukan vinosti miehelle. Hän oli tottunut tähän, Sofia oli se,joka sai yleensä kaiken huomion kauneudellaan. Sofia kiitti miestä kauniisti japari jatkoi matkaa sisälle.

He ehtivät kääntyä ovesta ja kulman taakse, kun tuttu ivallinen ääni saikylmänväristykset valumaan Jannen selkää pitkin. ”Hei Taisto katso! Se sunvihreä kaveriskin on täällä! Voitte yhdessä pehmoilla ja itkeä äidin perään!”

Janne tiesi katsomattakin, kuka sanat lausui.Voitto, Voitto Ruutila, hänen elämänsä pahin painajainen.

***********************

Heh, seuraavassa osassa sitten enenmmän yliopistoa ja kodinkin elämää :)

Sitten vaan mielipiteitä, kommentteja ja mitä vaan voi kirjoitella tuohon laatikkoon :)

♥ vupii

*******************

EKSTRAKUVAT:

Uudet vampyyridefaultit :) Pidän näistä kovin ♥

****************

Säpinöiden kevät 2012

2012-01-12T18:11:00.002+02:00

Ajattelin vilauttaa teillekin mitä kaikkea Säpinöissä on tiedossa keväällä ja kesälllä....

Tarina-ideoita tursuaa päästä enemmän kuin ehdin toteuttaa ;) Mutta tässä keväällä ja kesällä tulee ainakin pari pidempää tarinaa, valmisperhetarinoiden ja muiden lisäksi.

Ilmoittelen aina tuossa sivupalkissa seuraavasta osasta ja sen etenemisestä. Se ei ole mikään välttämättä varma tieto mutta jotain nyt ainakin. Ja pidän itselläni oikeuden muuttaa äkillisesti julkaisujärjestystä ;)

Hullujenhuonehaastetta seurataan epäsäännöllisen säännöllisesti ;) Miten sujuu Sashan elämä mielisairaalassa ? Pääseekö hän rikollisneroksi asti ? Ja miten muut asukkaat pärjäävät ?

Valmisperhetarinoissa seuraavana vuorossa Virtanen.

Virtasten tarinasta tulee kaksiosainen. Virtasten eka osa ilmestyy 14.1.2012.

Valmisperheiden osalta on suunnitteilla ainakin McPiippolan lasten yliopisto-osa, Nerosten toinen osa lisäksi tarina on suunnitteilla myös Opasvuon perheestä ja voi olla että Puuhalan/Siniperän valmisperheet pääsevät tarinaksi asti.

Sivupalkissakin infottu tarina Unordinary Life on hyvässä vauhdissa.Simit ja talot alkavat olla valmiina. Tarina kertoo tytöstä nimeltä Phoebe ja tämän ehkä hiukan erilaisesta elämästä Lowlandin rutvaisessa lähiössä. Näillä näkymin osasta tulee kolmiosainen mutta katsotaan miten tarina vie. Tässä tarinassa on paikoitellen aika synkkää menoa ja ikäviä asioita.Tarina voi sisältää voimakkaita kohtauksia, kerrontaa tai kielenkäyttöä. Tästä en spoilaa vielä kuin naapurusto/tonttinäkymän ;)

Suunnitteilla on myös kesään sijoittuva tarina Uusi alku. Tarina seuraa Puuhalan rantakaupunkiin, entistä elämäänsä pakoon, muuttaneen Joannen elämää. Joanne joutuu elämässään erilaisten valintojen eteen.Tämäkin on jo hyvin pohjustettu simit valmiina ja osa taloistakin. Tästä tarinasta tulee sellainen romanttinen ihmissuhdejuttu ;) Luvassa kesäisiä kuvia, rakkautta ja letkeää menoa.

Päässä pyörii myös monta muuta tarinanalkua mutta nämä nyt koetan kevään ja kesän aikana toteuttaa. Tarinoiden lisäksi tulee LC/Tarinaesittelyt ja Vupiin simit pelissä juttuja.

Jos haluat tarinastasi esittelyn , niin ilmoitathan minulle siitä :)

Vupiin simeissä on tiedossa muiden valmisperheiden seikkailuja ja muuta päätöntä menoa pelissäni.

Sellaista olen suunnitellut tänne Säpinöihin. Ja eikä unohdeta sitä, että huhtikuussa 1.4. Säpinät täyttää vuoden. Juhlapäivän kunniaksi on jotain mukavaa ekstraa luvassa ;)

Lopuksi vielä kiitokset teille ihanaiset lukijani :) Ilman teitä jäisi moni juttu tekemättä, sillä kommenttinne kannustavat ja inspiroivat jatkamaan. Kiitos teille siitä ♥

♥ vupii

Hullujenhuone- haaste: 1.päivä

2012-01-08T00:01:00.002+02:00

Aloitin Hullujenhuonehaasteen. Eli ideana on luoda 8 simiä, joista vain yhtä saa ohjata. Ja sitä yhtä ohjattavaa ei saa vaihtaa, eikä muiden seitsemän simin tarpeita, toiveita ja muita saa katsella. Ohjattavan simin pitää toteuttaa elämäntavoitteensa ennekuin saa vapautuksen vankilastaan. Haasteessa saa ostaa vain tietyn määrän tavaroita ja muut simit eivät saa poistua tontilta.

Tässä minun haasteeni henkilöt eli mielisairaalani asukit.

Aloitetaan sitten:

Sasha on joutunut mielisairaalaan ilman syytä. Selväjärkisenä hänen täytyy hoitaa ja huolehtia muista hulluista, etteivät he kuole. Sasha on ainoa, joka saa poistua tontilta työtä varten. Sashan elämäntoive on tulla rikollisneroksi.

Auno luulee olevansa Siwaiji-saarten guru. Auno tuotiin mielisairaalaan luolastaan, jossa mies harjoitti itsenäistä gurutoimintaa.

Conni on nuori nainen eksyksissä. Conni kuulee ääniä ja elää omissa kuvitemaailmoissaan.

Wolf ihailee isojalkaa ja haluaa tulla tämän kaltaiseksi. Mies kulkee koko ajan karvapuvussaan ja on muutenkin hyvin outo. Outoudestaan huolimatta Wolfilla on rutkasti musiikillista lahjakkuutta ja hän soitteleekin pianoa varsin hyvin.

Zeno tulee tähtien takaa ja on yhteydessä emoalukseen. Zeno suorittaa tähdistä annettua tehtävää, joka on muille salaisuus. Zeno löydettiin transsissa Veronalan korkeimmalta kukkulalta.

Vanja on Zenon ystävä. Vanja on kuulemma Zenon naapuriplaneetalta ja on saapunut Veronalaan tutkailemaan simejä. Vanjan tutkimukset menivät kuitenkin liiallisuuksiin ja mies joutui mielisairaalaan liiallisesta simien ahdisteluista.

Sharon kuuluu "Yön lapsiin" eli luulee olevansa vampyyri. Nainen hiotutti jopa kulmahampaansa sitä varten. Sharon kestää kuitenkin auringonvaloa ja syö tavallista ruokaa. Nainen kiikutettiin mielisairaalaan , tämän yrittäessä purra esimiestään kaulaan.

Serapia, luonnolapsi. Tyttönen elää hippikaudella ja elää luonnoläheisesti. Saattaa vaikuttaa ajoittan selväjärkiseltä mutta käyttää muiden tietämättä jotain tajuntaa laajentavaa, päästäkseen yhteyteen luonto-äidin kanssa.

****************

Lyhyt esittely talosta:

Talo sijaitsee siis Veronalassa.

Olohuone ja keittiö

makuuhuone

*****************

Mä olen Sasha Chillworth. Mä elin ihan onnellista elämää vanhempieni kanssa, kunnes "PAM" jotain tapahtui. Vanhempani päättivät muuttaa ulkomaille ja jättivät mut taloa pystyssä pitämään. Mä tietenkin pidin ensimmäiseksi bileet, tuhoisin seurauksin. Talo syttyi palamaan, erään kuokkisen toimesta, ja mä sain siitä syyt niskaani. Olin kuulemma yrittänyt polttaa kaverini elävältä taloon. Tuomari määräsi mut syyntakeettomana Veronalan Mielisairaalaan, kunnes psykologiset lausunnot osoittaisivat mun olevan järjissäni. Joten tässä mä nyt seison, sairaalan edessä ja mietin kauhulla tulevia vuosiani. Mulle kerrottiin, että joudun pitämään muista huolta, koska olen kuitenkin se selväjärkisin koko talosta.

Kerron teille vähän muistakin asukkaista niin tiedätte vähän mikä mua odottaa. Serapian mä tunnen jo ala-asteelta. Se oli silloin jo hiukan outo ja ilmeisesti otti teininä hiukan liikaa tajuntaa laajentavia ja jäi oudoksi. Välillä sillä on kuitenkin selviä hetkiä ja silloin Serapia on ihan hauskaa seuraa.

Sharon on tosi kaunis mutta vaarallinen. Vaikka se tietysti onkin vain ihminen, sen teroitetut kulmahampaat pelottaa mua. Zeno taas, miten mä tän sanoisin, ihan kahjo, kuin käkikello. Se luulee, että on tullut jostain planeetalta tänne ja on muka edelleen yhteydessä kotiplaneettaansa. Zenolla on todella oudot jutut.

Conni on muuten ihana, täydellisen suloinen mutta elää täysin omassa maailmassaan. Siitä ei tiedä mitä sen päässä aina liikkuu. Conni puhuu tosi harvoin ja silloin kun puhuu, ei siinä ole päätä eikä häntää.

Zenon ja mun lisäksi täällä asuu vielä kolme muuta miestä. Vanja on Zenon kaveri, ainut joka ymmärtää sen avaruusjuttuja. Ei ihme sillä, Vanja on kuulemma kotoisin Zenon naapuriplaneetalta. Vanja ja Zeno on todella outo kaksikko.

Auno on ehkä noista kolmesta se selväjärkisin. Siinä ei ole muuta vikaa, kuin satunnainen Guruhömpötys ja kummalliset parantajariitit. Auno on ihan hauskaa seuraa. Wolf taas on outo. Tyyppi luulee olevansa Isojalalle sukua ja kulkee tossa haisevassa karvapuvussaan yöt ja päivät.

Mä jätin muut puuhiinsa kadulle ja päätin mennä katsomaan meidän uutta asuntoa. Veronalan päättäjät olivat päättäneet siirtää meidät hiukan kauemmaksi hienostoalueelta. Me kuulemma pilattiin alueen maine.

Tunkkainen haju löi mua ovelta vastaan ja mä meinasin yökätä siihen paikkaan. Eikä ihme, että siellä haisi, sillä talon seinät olivat homeessa varmasti puoliväliin asti. Hullut ei kuitenkaan ollut ensimmäinen rahankäyttökohde päättäjien silmissä, joten tähän oli nyt tyydyttävä.

Mä astuin rohkeasti sisään, tukahduttaen haluni oksentaa. Ovi aukesi suoraan kohtuullisen kokoiseen olohuoneeseen, jossa oli avokeittiö. Heti oven vieressä oli, hajusta päätellen, vessa ja kylppäri. Ja toisessa nurkassa oli ovi, ilmeisesti makuuhuoneen.

Mä istuin sohvalle ja otin kirjan käteeni. Ehkä lukiessa unohtaisi kaiken tämän inhottavuuden ? Kadulta kuului edelleen juttelua ja mä yritin keskittyä kirjaani, mutta muiden jutut voittivat tällä kertaa.

Serapia ja Connie pelasivat ilmeisesti palloa naurusta päätellen. Mä kuulin pallon läiskähtelyn sisälle asti ja Serapian helisevän naurun. Mä sitten rakastin sen naurua, ihastuin siihen jo koulussa.

Zenon kuului kertovan avaruusjuttujaan Sharonille, joka varmasti kyttäsi silmät kiiluen Zenon kaulasuonia. Avaruusolentojen veri ,oli sen mielestä hurjan kiehtovaa.

Wolf, Auno ja Vanja juttelivat jostain käsittämättömästä keskenään. Kuulin kuitenkin Wolfin nauravan matalasti, joten ehkä niillä kuitenkin oli hauskaa keskenään.

Äkkiä mä kuulin Vanjan huutavan, jotain varoituksen kaltaista Zenolle. Höristin korviani ja Vanja toisti varoituksensa. " Varo Zeno!"

Kuului Sharonin ilkeämielistä naurua ja läiskähdys. "Vesisotaa. Ne pöljät leikkii vesisotaa" Zenon puku saattaisi mennä vaikka oikosulkuun ja käristää koko ukon. "Ehkä olisi parasta mennä ulos?"

Mä ehdin ovesta juuri parahiksi näkemään ison vesipallon osuvan Zenoon. Puku onneksi kesti sen ja pian Zeno tähtäsi Sharonia. "Lopettakaa heti! " mä huusin portailta. "Zeno, sä meet oikosulkuun, muistatko?" mä lisäsin vielä ja toivoin, että ne kaksi tajuaisivat lopettaa.

Laskeuduin alas portaita ja huomasi, että Zeno pakeni jonnekin piiloon Sharonia. Tajusi ne sentään lopettaa.

Vanja ja Auno olivat hankkineet jostain tyynyt. Mä toivoin, ettei ne olleet hakeneet niitä makuuhuoneesta, mutta todennäköisesti toivoni oli väärä. Auno ja Vanja läiskivät toisiaan sellaisella voimalla, että tyynyt olisivat kyllä mennyttä.

Wolf puolestaan yritti halata Connieta, joka kirkui kauhuissaan. Serapia yritti rauhoitella Connieta.

" Rauhoitu nyt. Se on vaan yksi luontoäidin oikuista." kuulin sen sanovan. Mä näin kolmikon takana postinkantajan ja päätin mennä tervehtimään. Joku selväjärkinen tähän väliin, kiitos ! ajattelin toiveikkaana.

Postinkantaja katsahti mua kuin halpaa makkaraa, mutta suostui kuitenkin tervehtimään. "Mä olen Sasha." mä yritin esittäytyä ja käyttäytyä, kuin mun takana ei olisi ollut ketään. "Kiva. Miks just mulle sysättiin tää hullujen alue. " poika jupisi mulle takaisin tai ehkä enemmän itselleen. Mä tempaisin käteni irti ja päästin raukan menemään, ettei se saisi mitään traumoja teini-ikänsä lisäksi.

Postipojan katsottua hetken kättänsä, kuin se olisi saanut musta jonkun tarttuvan taudin, se lähti postilaatikolle päin. Mä keskitin kaiken huomioni Serapiaan, joka oli tullut siihen mun lähelle. En voinut vastustaa kiusausta ja kutittelin sitä vähän, vain kuullakseni sen helisevän naurun.

Serapialla oli selvästi selkeämpi hetki, sillä me juteltiin siinä aika kauan kaikenlaisesta. Serapia muisti jopa meidän kouluajoista jotain. Mä olin lähinnä hiljaa ja annoin Serapian jutella rauhassa, jutut meni multa välillä kyllä ihan ohi, sillä mä unohduin katsomaan välillä sen hoikkaa vartaloa ja kauniita kasvoja. "Mä en kestä, miksi tänne kyyditään näitä hulluja, joka nurkalle?" joku ohikulkija jupisi ohimennessään.

Mä kysyin Serapialta lähteekö se mun kanssa jo sisälle. Me oltiin selkeästi tultu tänne vastoin Veronalan parhaimmiston tahtoa.

Wolf soitti sisällä pianoa, eikä kovin hyvin. Lisäksi piano oli epävireinen ja ääni kamala. Wolfia se ei kyllä näyttänyt haittaavan.

Eikä Connieta, joka söi sipsejä keittiössä. Se taisi olla jossain omissa maailmoissaan taas, silloin se ei yleensä kuullut eikä nähnyt mitään.

"Apua, Wolf lopeta tää korvankidutus!" mä huudahdin heti ovesta tullessani. Soitto todella riipii korvia ja tärykalvoja.

" Joo, Wolf. Sä saat tän paikan Feng Shuit ihan sekaisin ja kaikki elollinen kärsii. ! "Serapia säesti mun takana, korviaan pidellen.

"Hah! Hankkikaa korvatulpat, sillä Susimies on vauhdissa nyt ! " Wolf huusi meille ivallisesti ja jatkoi soittamista.

"Mä en kestä enää, tee jotain Sasha!. Tämä on kamalampaa kuin Xergonin jättiläisten laulu." Zeno huusi keittiön nurkasta, kärsivä ilme naamallaan.

Kaikki pitelivat korviaan ja kärsivät niistä kamalista äänistä. Vanjakin piteli korviaan vaikka väittikin Wolfin soittavan jotain kotiplaneettansa muinaista rituaalimusiikkia.

Sharonkin, joka yleensä kesti melkein kaikkea, joutui myöntymään ja painoi kätensä korvilleen. "Siis kohta mä puren sitä...mä ihan just puren sitä... vaikka se haiseekin." Sharon jupisi.

Lopulta kaikki muut luovuttivat ja menivät makuuhuoneeseen tai vessaan piiloon soitantoa. Mä istuin tyynesti sohvalle ja otin kirjan käteeni. Meillä ei olisi varaa kutsua pianonvirittäjää, joten oli parasta opetella tekemään homma itse.

Pianonvirittäminen olikin vaikeampaa, kuin luulin ja mulla meni pari seuraavaa tuntia virittämistä opiskellen.

Sillä aikaa, kun mä luin, Auno yritti iskeä Serapiaa. Serapia ei onneksi lähtenyt Aunon mukaan minnekkään. Auno ei siitä pahastunut vaan katseli Serapiaa hävyttömän kiinnostuneesti ja jatkoi ehdotuksiaan.

Ovikello pelasti Serapian ja mä menin sen kanssa tervehtimään tulijoita. Kadulla seisoi vanha mies ja selvästi sen vaimo ja joku nuorempi nainen ihmeellisesti meikattuna. Mä koetin peitellä hymyäni tervehtiessäni, sen verran outo perhe tämä oli.

Mies tuntui kuitenkin ihan selväjärkiseltä, joten mä kutsuin vieraat kohteliaasti sisälle. Vanhukset taisi olla ihan tajuissaan, nuoremmasta naisesta en ollut ihan varma. Ainakin se tuijotti mua koko tervehtimisen ajan, kuin lehmä niittyä, eikä sanonut mitään.

Vanja päätti heti ryhtyä tutkimaan sitä outoa naista ja juttelikin sen kanssa pitkän aikaan. Nainen tuli toimeen Vanjan kanssa erinomaisesti ja se viimeistään vahvisti mun päätelmän. Naisella ei todellakaan ollut ihan kaikki lepakot tapulissa.

Serapia oli ollut yllättävän pitkään normaali ja käytin tilanteen hyödykseni. Juttelin sille kaikenlaista, vitsailin ja ehkä me vähän flirttailtiinkin. Mulle tulisi todella pitkät ja yksinäiset ajat täällä, ilman ketään edes puoliksijärkevää, joten mä annoin mennä ja tilanteen edetä.

Me juteltiin ja naurettiin siinä aika pitkään. Jossain vaiheessa mä taas unohduin tuijottelemaan Serapian kaula-aukon tienoille toviksi, kunnes meteli havahdutti mut.

Vanja ja Zenon ottivat toisistaan mittaa olohuoneessa. Ne tekivät sitä aina välillä. Piti kuulemma saada selville kumman kotiplaneetan taistelulaji olisi tehokkaampi. Mä annoin niiden uhota rauhassa.

Ei ne yleensä saaneet edes mustelmia toisilleen aikaseksi, eikä tämä kerta varmaankaan olisi poikkeus.

Vanha mies yritti saada kontaktia Connieen. Vanhus kertoi onnessaan jotain juttua ja Connie istui siinä omissa haavemaailmoissaan.

Illan kuluessa meillä oli oikeastaan ihan mukavaa. Mä laitoin meille voileipiä, mun huimilla kokkaustaidoilla, enkä edes epäonnistunut.

Zeno tarjosi oudolle naiselle jugurttia mutta tämä sanoi syövänsä vain kastetta ja keijupölyä, saaden Zenon todella hämilleen.

Jossain välissä vaalea mies oli tullut vaan sisälle taloon, esittelemättä itseään. Ei siitä näyttänyt harmia olevan, joten annoin asian olla. Vähän oudoksuen se tuntui katsovan meitä asukkeja, ei varmaan tajunnut, minne oli tullut.

Mä söin leipääni ja katselin olohuoneen menoa. Väsytti ja turhautti. Välillä mä toivoin, että olisin jossain ihan muualla.

"Siis mikä paikka tämä on ja mistä sä oikein olet?" mies tivasi sohvalla Zenolta. "Ystäväiseni, minä olen tullut tänne Trestan-planeetalta, suorittamaan tärkeää tehtävää. Suosittelisin, ettet vaivaa alkeellisia aivojasi noin haastavilla kysymyksillä." Zenon sanoi miehelle kopeasti. Vaalea mies nousi äimistyneenä sohvalta ja poistui.

Vieraiden lähdettyä mä kutsuin muut juttelupiiriin. Mä olin huomannut, että se piristi tunnelmaa aina huomattavasti. Vaikka kukaan ei oikein tajunnut toisten juttuja, niin silti meillä oli ihan hauskaa.

Auno valaisi meitä jostakin luonnoyrttien käyttötavoista ja esi-isien hengistä. Kaikki nyökkäilivät kohteliaina vaikka eivät tajunneet oikein mitään. Mä kuuntelin vaan puolella korvalla, tarkkaillen samalla muita.

Wolf oli lopettanut soittamisen ja jutteli jotain käsittämätöntä Isojalan pesimätavoista ja parin hankinnasta. Mä vaihdoin äkkiä puheenaihetta, Wolfin jutuilla oli taipumus mennä hiukan liian törkeiksi.

Sharon ja Connie istuivat vain hiljaa. Sharon oli selvästi väsynyt mutta mä tiesin, ettei se menisi nukkumaan. Connie taas tavallisesti omissa maailmoissaan.

Illalla mä katsoin vielä telkkarista jotain kokkiohjelmaa mutta mua alkoi niin armottomasti väsyttämään, että suljin pian koko toosan.

Wolf laittoi ruokaa keittiössä. Mä en edes halunnut tietää, mitä se siellä keitti. Haju ainakin oli etova.

Auno oli menossa kylpyyn, veden kohinasta päätellen. Mäkin olisin tarvinnut suihkua mutta Auno viihtyisi kylvyssä pari tuntia, hengitysharjoituksia tehden, joten sinne ei nyt pääsisi.

Vilkaisin vielä keittöön, jossa Vanja yritti päästä selville Connien ajatuksista huonolla menestyksellä. Noh, niistä ei olisi haittaa kellekkään siinä, joten päätin lähteä nukkumaan.

Tunsin jo armottoman väsymyksen painavan jäsenissä ja mä nukahtaisin varmaan ihan pian.

Zeno nukkui huoneen toisessa nurkassa ja sen puvun ilmastointi oli vissiin pettänyt, koska se haisi järkyttävälle.

Huokasin vielä syvään ja annoin ajatusten vaeltaa. Kuinkahan pitkään tässä menisi ? Koska mulle koettaisi vapaus? Tuhahdin ajatuksilleni turhautuneena ja vedin peiton päälleni. Huomenna olisi uusi päivä täällä Hullujenhuoneella.

*******************

Mulla on kuvattuna tätä vielä lisääkin, seuraavan osan verran ainakin. Julkaisutahdista en tiedä mutta seuraavissa osissa on kyllä enemmän päiviä niputettuna yhteen.

Tätä oli hauska kirjoittaa, toivottavast oli myös hauska lukea :)

Ja jos jaksatte kommenttia raapustaa tuohon lootaan, niin sehän aina lämmittää mukavasti :)

Ja Virtasten tarina ilmestyy näillä näkymin loppuviikosta ;)

♥ vupii

RKC Ametistinotko

2012-01-06T19:04:00.000+02:00

RKC Ametistinotko

Ametistinotkon valtakunnassa sattu ja tapahtuu. Keskiajalla ei kaikki ollut aina niin onnellista. Ruuasta puutetta, sairauksia ja ihmissuhdeongelmia. Säätyerottelukin oli vielä voimissaan. Tästä huolimatta Ametistinotkon asukkaat tekevät parhaansa, elääkseen mahdollisimman onnellista elämää.

Ametistinotkoa kirjoittaa ja kuvaa November. Kuvat ovat kauniita ja hyvin kuvaavia. Ajanmukaiset lavastukset ja kalustukset on tehty hyvin. Teksti on kepeää, mukaansatempaavaa ja mukavasti kuvailevaa. Tarinat ja kohtalot kulkevat johdonmukaisesti eteenpäin ja kerronta on raikasta.

"Lisbeth oli huolissaan Annasta, mutta päätteli sen lopulta johtuvan siitä, että tyttö olisi pian naimaikäinen ja näin ollen Anna jännittäisi suurta askelta elämässään. Lisbeth voihkaisi tuntiessaan nipistyksen vatsassaan ja kapusi tikaputt yläkertaan käpertyen taljojen alle nukkumaan rauhatonta unta kivun säteillessä ympäri hänen kehoaan"

Säpinät suosittelee todella tutustumista Ametistinotkon ihastuttavaan valtakuntaan !

Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: November

Esittelyteksti:vupii

LC Mastola

2012-01-06T16:03:00.000+02:00

LC Mastola

Valpuri muuttaa Barnaclen Bayn perinteikkääseen merenrantakylään ja saa kuulla olevansa vanhan ja kuuluisan merirosvosuvun viimeinen elossa oleva jälkeläinen. Mastoloiden elämään mahtuu niin arjen puuhia kuin menenvämpiäkin seikkailuja. Mastolat kuitenkin pärjäävät ja selvitytyvät voittajina elämän karikoista.

Mastoloita kuvaa ja kirjoittaa Jellu. Teksti on mukaansatempaavaa ja mukavaa luettavaa. Vuoropuhelut simien välillä on kirjoitettu elävästi. Simien ilmeet ovat oivallisia ja sopivat hyvin tekstiin.

""Mikä tää juttu oikeesti on? Et sä voi olla mun isä. Mun isä on Monni",Olivia sanoi vähän rauhallisemmin.
"Etkö ole koskaan ihmetellyt, ettet näytä yhtään isältäsi? Etkä äidiltäsi?" Aleksei kysyi viekkaasti. Olivia pudisteli päätään."

Säpinät suosittelee tutustumista Mastolan värikkääseen sukuun !
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: Jellu
Esittelyteksti: vupii

LC Darlen

2012-01-06T15:46:00.000+02:00

Lc Darlen

Darlenien suku elää jännittäviä aikoja. Sotkeuduttuaan pahoihin juoniin mukaan, suku saa nyt pakoilla pahan kätyreitä. Jännittävät tapahtumat seuraavat toisiaan ja suku koettaa pärjätä taistelun melskeessä miten parhammaiksi näkee. Mukaan mahtuu myös välillä onnenrippusia ja onnellista, tavallista elämää.

Darleneita kuvaa ja kirjoittaa Lasihelmi. Tarina on mukaansatempaava ja todella hienosti kerrottu. Teksti etenee jännittävästi ja tempaa lukija mukaan suvun jännittäviin seikkailuhin. Kuvat ovat tarkkoja ja kertovia ja kuvanmuokkaus on todella taitavaa. Lavastukset on suunniteltu huolella ja kuvia on mukava katsella.

"Aluksi olin raivoissani heidän karattuaan, mutta sitten selvitin hieman isäsi taustaa ja ilahduin suunnattomasti.
- Miksi? Cassandra kysyi kummissaan.
- Minua ei enää kiinnostanut Janine, joten annoin hänen mennä. Sillä se asia, jonka sain selville, oli se, että Darlenien suvussa on taivaan vartijoiden verta.
- En ymmärrä, Cassandra sanoi.
- Etpä tietenkään, mutta selitän sinulle yksinkertaisesti. Erikan äiti, eli sinun isoisoäitisi oli taivaan vartija, mutta jostain syystä hänet potkittiin pois. Minä olen paholainen ja olen sinun isoisäsi. Osaatko nyt jo päätellä?"

Säpinät suosittelee tutustumista Darlenien jännittävää sukuun !
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: Lasihelmi
Esittelyteksti: vupii

LC Nomination

2012-01-06T15:40:00.000+02:00

Lc Nomination

Nominationit ovat tavallinen suku, joka joutuu mukaan kaikenlaiseen seikkailuun ja ongelmaan. Suku on saanut kestää kidnappauksia, vahinkolapsia, syrjähyppyjä ja katoamisia. Kaikesta on kuitenkin selvitty onnellisesti. Sitkeähenkisinä Nominationit kulkevat eteenpäin välillä pelkän tahdonvoiman avulla välillä taas voidaan ottaa rennommin.

Nominationeja kuvaa ja kirjoittaa FlameGirl. Kuvat on hyviä ja kertovia ja lavastukset on tehty taitavasti. Teksti on mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa. Vuoropuhelut simien välillä on kirjoitettu hyvin elävästi ja todentuntuisesti.

"Ric istahti tyttöystävänsä viereen ja meni lähelle tuota.

- Kyl se huomaa sokeempiki, mikä sul on.

- Mi-mitennii...?, Emi kysyi itku kurkussa.

- No hei ! Kyl mä nyt huomaan, jos naisella on ollu ikävä mua, annas pusu., Ric sanoi ja yritti kurkottautua naisensa luokse, mutta tyttö puuskahti, rynttäsi pojan tieltään ja nousi penkistä ylös.

- Te miehet mitään ymmärrä....mutimutimuti.., Emi mumisi Ricin jäädessä hölmistyneenä seisomaan, ku tyttö lähti kävelemään.

- Aa, sil on menkat sitte., Ricillä välähti."

Säpinät suosittelee tutustumistä Nominationeiden vauhdikkaaseen sukuun !
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: FlameGirl
Esittelyteksti:vupii

Alina Tannerin elämä

2012-01-06T15:27:00.000+02:00

Alina Tannerin elämä
Huom! Tämä tarina saattaa sisältää voimakkaita kohtauksia ja kielenkäyttöä !

Alina Tanner syntyi tähän maailmaan vahingossa. Onnea ei Alinan elämään tunnu löytyvät vaan tytön matka kulkee toisten nurkista kadulle ja lastenkotiin. Alina on kuitenkin sitkeä ja kestää kaikki vastaantulevat vastoinkäymiset ja selvittää ne omalla tavallaan.

Alinan elämää kuvaa Ankku. Tarina on kirjoitettu Alinan näkökulmasta ja teksti on hyvin kertovaa ja todentuntuista. Hyvät kuvat täydentävät tekstiä loistavasti.

" Suunnilleen kuukauden päivät mulle oltii etitty uutta kotia, mut ei kukaa tällasta vilauttelijaa halua, eipä tietenkää! Sit oli jäljellä ainoo vaihtoehto, jota tosi harvoille tehtii: erotus. "Alina, kyllähän sinä tajuat, että emme voi pitää sellaista nuorta täällä nuorisokodissa, joka rikkoo sääntöjä alinomaa, eikä ole edes orpo. Tajuathan sinä?" Paula alko selkkaamaan mulle, mut mä vähät välitin. Kyl mä tiesin, et mut hylättiin taas ovelle, ja et mun pitäis asuu taas vuosi kujilla ja kaduilla. "

Säpinät suosittelee tutustumista tähän hieman surulliseen mutta kiehtovaan tarinaan !
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: Ankku
Esittelyteksti: vupii

Legacy Storm

2012-01-06T14:50:00.000+02:00

Legacy Storm

Tässä suvussa sattuu ja tapahtuu.Stormien suvun elämää värittävät syrjähypyt, ihmissuhdenongelmat ja vahinkolapset. Kaikesta huolimatta onnenmurusiakin mahtuu elämään. Stormit ovat sitkeätä kansaa ja jaksavat taistella perheidensä puolesta ihmissuhteiden karikoissa.

Stormeja kirjoittaa ja kuvaa Ankku. Teksti on hauskaa ja ilmeikästä ja varsin mukavaa luettavaa. Simien ilmeet sopivat kuviin ja kuvat täydentävän loistavasti tarinaa. Juoni etenee mukavasti eteenpäin eikä tarinaan tule aukkoja.

" "Niin, se tyttö?" Lilly jatkoi. "No, kun. Minä tavallaan... *köh* vähä niiku tykkään siitä" Drake mutisi ja huitoi käsillään. "Aaa. Olet ihastunut." Lilly tarkensi ymmärtävästi. "No, juu.." Drake sopersi ja hymyili sitten valloittavasti äidilleen. Draken poskille levisi syvä puna. "Äöö, ei se ole tärkeää.. Minä meen pelaamaan Black Opsia.." "Höps! Ethän sinä edes saa pelata sitä!" Lilly komensi. "No, jaa. Runescapea?" Drake hymyili säteillen ja Lilly myöntyi."

Säpinät suosittelee todella tutustumista Stormien mielenkiintoiseen sukuun !
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: Ankku
Esittelyteksti: vupii

MacBearin Kunniakas Suku

2012-01-06T14:26:00.001+02:00

MacBearin Kunniakas Suku

Kauan sitten eli kaukaisessa kuningaskunnassa onnellinen kuningasperhe. Kuningas Richard oli lempeä ja oikeamielinen ja kuningatar Hermione kaunis ja viisas. Parin onnen täydensi vielä pikkuinen Prinssi Erik. Elämä sujui täydellisesti ja onnellisesti, kunnes ilkeä kuninkaallinen neuvonantaja Julian alkoi punomaan katalia juoniaan. Hänen suunnitelmansa muuttaisi kaiken ja saisi kuningaskunnan sekaisin.

MacBeareja kuvaa ja kirjoittaa Yavannah. Kuvat ovat todella hyvin lavastettuja ja niissä on nähty paljon vaivaa. Teksti on innostavaa, mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Tarina tempaisee mukaansa keskiajalle ja tapahtumien keskelle.

"Viimein he saapuivat isoon tilaan, jossa oli hämärä valaistus. Hämärästä valaistuksesta huolimatta näkyi seinillä roikkuvat luurangot, lattialla lainehtiva veri ja kaiken roskan seassa puikkelehtivat rotat.
Erikiltä pääsi pieni pelästynyt äännähdys ja hän tarrautui lujemmin kiinni Julianiin, jolloin tämä kiskoi tylysti pojan pienet kädet irti tunikanrinnuksistaan. Mies katsoi poikaa inhonilme kasvoillaan ja esti tätä tarraamasta uudelleen kiinni, jolloin tämä purskahti itkuun."

Säpinät suosittelee tutustumista MacBearien vanhaan ja kiintoisaan sukuun.
Lukuiloa !

Kuvat ja tekstilainaus: Yavannah
Esittelyteksti: vupii

Elämää Sunset Valleyssa/LC Storm

2012-01-06T14:26:00.000+02:00

Elämää Sunset Valleyssa/Lc Storm

Huom! Tämä tarina sisältää voimakkaita kohtauksia ja kielenkäyttöä !

Sunset Valleyssa asuu varsin mielenkiintoisia simejä. Kaikki heistä eivät ole aina ihan täydellisen lainkuuliaisia ja ystävällisiä. Stormien suku yrittää pärjätä ja elää tässä karussa laaksossa. Sukua ahdistelevat maantierosvot ja rikollisjengit. Meno on vauhdikasta ja hengenmeno on monesti lähellä. Kaikesta kuitenkin selvitään ja elämä jatkuu, vastoinkäymisistä huolimatta.

Tarinaa kirjoittelee ja kuvaa Yavannah. Teksti on tarinassa todella loistavaa ja mukaansatempaavaa. Lukiessa eläytyy tarinan tapahtumiin ja simien tunteet ja kokemukset tuntuvat hyvin todellisilta. Kuvat on hyvin lavastettuja ja tukevat tarinaa hyvin.

"Zed astui raivoissaan edemmäksi, karjuen samalla, että Rico ei enää kuulunut hänen ryhmäänsä ja oli yhtä kuin kuollut. Se oli virhe, sillä Ricon iso nyrkki jysähti suoraan Zedin naamaan, jolloin tämä horjahti, muttei kaatunut. Rico ei pysähtynyt, vaan eteni jyrän lailla ja voimakas potku osui suoraan Zedin keskivartaloon, jolloin tämä lensi selälleen lattialle, aseen pudotessa hänen kädestään ja liukuessa jonnekin näkymättömiin."

Säpinät suosittelee todella tutustumista Sunset Valleyn kiinnostavaan elämään!
Lukuiloa !

Kuvat ja teksilainaus: Yavannah
Esittelyteksti: vupii